Arkistot

Syksyn värit

Lienee turha mainita, että aikaa on vierähtänyt (mutta kas, mainitsinpa sitten kuitenkin). Tässä vaiheessa taaksepäin katsellessa tuntuu hieman, että taisin käväistä äärirajoillani, tai ainakin hyvin lähellä. Enpä voi sanoa, että haluaisin sinne takaisin enää koskaan.

Neulominen ei toki ole kokonaan jäänyt, mutta blogin kirjoittaminen on ollut liian helppoa tipauttaa pois silloin, kun kaikki väsyttää. Eikä ehkä kirjoittaminen niinkään, mutta valokuvaamisen järjestäminen on jotenkin osoittautunut ylitsepääsemättömän vaivalloiseksi, henkisesti siis. Tänään kuitenkin tuntui siltä, etten ole ihan vielä halukas heittämään pyyhettä kehään koko blogin kanssa, joten tein sen, mihin voimavarat riittivät ja nakkasin kaikki keskeneräiset neuleeni kasaksi sohvalle ja otin kuvan. Voila!

IMG_2109

Nyt kun olen itse kaivannut rauhoittumista ja vetäytymistä, huomaan että myös värivalintani heijastavat näitä mielentiloja. Tunnen voimakasta vetoa rauhallisiin, syviin, tummahkoihin ja jollain tavalla maanläheisiin väreihin. Mieleni on jo ruskassa, pimeissä syysilloissa ja kynttilänvalossa, vaikka vihreitä ja lämpimiä päiviä on vielä kummasti riittänytkin. Kun kesä alkoi kolkutella, olin koulussa viimeinen, joka riisui villatakin ja nyt olen ensimmäinen, joka sen on ylleen kiskonut. Ja siitä takista enemmän toiste, sillä se ansaitsee oman postauksen ja kunnolliset kuvat. Koeneuloin kesän aikana Raikun suunnitteleman takin, Hearts&Minds Cardiganin, ja siitä tuli välittömästi viileiden kesäiltojen ja kylmien syystuulien lempparitakkini ja monikäyttöinen luottoneule.

Ja onhan tuossa kuvassa yksi valmiskin juttu, nimittäin superhieno tyynynpäälliseni. Vanhasta sohvastamme repesi päälliskangas ja kuin tilauksesta kaverini sattui tuolloin muuttamaan yhteen miehensä kanssa ja kaupitteli sohvansa meille. Vanhasta sohvasta jäi yli pari käyttökelpoista tyynyä, jotka eivät värinsä puolesta käyneet mihinkään, mutta olisi ollut sääli heittää roskikseen. Joten ostin vyyhdin Vironvillaa, virkkasin kiinteitä silmukoita pötköön ja tungin tyynyt sisään. Väri viehätti heti, jostain syystä siitä tulee mieleen mummola. Ja nyt se sopii hienosti yhteen sisustuselementtinä toimivan neulekasani kanssa.

Tässäpä tätä comebackia taas vähäksi aikaa, katsotaan josko syksy lähtisi tästä taas käyntiin. Ja joko viimeinkin kehittyisin ihmisenä ja oppisin sanomaan maailman vaikeimman sanan: ei.

 

Mainokset

Kolme yötä jouluun on…

Mikä on muuten yksi eniten inhoamiani joululauluja, by the way, niin kuin kaikki semmoiset, missä lapset laulavat tekopyhästi hartaudesta. Kenties sellainen herättää harmillisia muistoja omasta lapsuuspersoonallisuudestani… Mutta joo. Unettoman ja työntäyteisen viikon loppupuolella pää tuntuu edelleen käyvän vähän ylikierroksilla, vaikka pitäisi alkaa tajuta olevansa joululomalla. Joskus olen kuullut, että tarpeeksi kova väsymys vastaa humalatilaa ja tämänaamuisesta päänsärystä päätellen siitä voi tulla myös krapulaan. Tänään olen kuitenkin käyttänyt ylikierroksiani hyväksi siivouksen ja paketoinnin merkeissä ja yksi kappale piparkakkutaikinoitakin pitäisi pistää tänään alulle.

Jospa se joulu tästä käynnistyisi, jollei muulla niin materialla. Ehdin jo lahjoa itse itseäni ja minua on lahjonut jo muutama muukin ihminen.

IMG_2061

Huovutetut tohvelit, tällä kertaa jouluksi eikä pääsiäiseksi

Drops Eskimo

puikot 6

Fiilis: Hei tonttu-ukot hyppikää

IMG_2063

Pakkasilla huomaa aina, miten älyttömästi tässä asunnossa vetää. Mikä on sinänsä hassua, sillä ilma täällä ei silti vaihdu eikä kierrä millään. Takaoven edessä istuskellessa huomaa joskus, etteivät ohuet villasukat enää riitä. Kotitossut syntyivät siis, kauniin joulunpunaisessa värissä.

IMG_2056

Pallotkin ovat löytäneet paikoilleen. Riippuvia koristeita on nyt vähän joka puolella. En ole yleensä vaivautunut juuri koristelemaan asuntoamme jouluksi, sillä joulu vietetään kuitenkin jossain ihan muualla, mutta tänä vuonna olen ostanut jouluvalojakin. Tonttukoristeita ei sentään vielä näy… Paitsi että mullahan muuten ois yksi semmoinen, pitäisköhän se kaivella esiin…

Ja sitten on tietysti käynnissä hirveä pähkäys siitä, mikä neule lähtee mukaan joulureissuun. Nyt kun onnistuin saamaan käsiini pienen nöttösen valkoista Fabelia, niin ajattelin, että voisin hiipiä Mysteerin rippeille, vähän niin kuin se kaikissa nuoruuden aikaisissa mysteerikirjasarjoissa oleva tyhmä poliisi, joka ehtii paikalle vasta kun joukko fiksumpia teini-ikäisiä on jo paljastanut kaiken. Sinänsä minulta uhkarohkea veto lähteä kokeilemaan kirjoneuletta aikana, jonka pitäisi olla rentouttavaa ja laiskanpulskeaa, mutta ehkä pakkaan mukaan jonkun ainaoikeaa-hätävarankin…

IMG_2064

Mikäli en saa aikaiseksi päivittää blogia enää ennen juhlallisuuksia, niin ihania ja rauhallisia pyhiä kaikille, syökää sitä, mikä ikinä tekeekin teidät iloisiksi jouluisin, hössöttäkää niin paljon kuin tykkäätte tai olkaa hössöttämättä ja viettäkää juuri sellainen joulu, kuin hyvältä tuntuu!

IMG_2060

Joulukauden aloitusta…

Hurahdus. Yllättävästä luonteestaan huolimatta se voi myös hiipiä hiljaa selän taakse ja joskus sen huomaa vasta ollessaan korviaan myöten, no, esimerkiksi vaikka joulupalloissa. Eteneminen on vaivihkaista ja diagnoosi tulee joskus surullisen myöhässä.

Esimerkiksi näin:

Vaihe 1. ”Neulotut joulupallot? No kaikkea sitä pitääkin olla. Ehkä joku joskus jossain, mutta en varmasti ainakaan minä koskaan ikinä missään. Kummia muhkuroitakin joka puolella. Njäh.”

Vaihe 2. Vuoden päästä. Lankakaupan sohvalla asemoituna siten, että aina katsetta nostaessa silmiin osuvat punaisena ja vihreänä kivasti kiiltävät Cotton Viscose-kerät. ”Hei noista tulisi ihania joulujuttuja. Mitähän ne vaan olisi… Jotain koristeita ehkä… Hei! Joulupalloja! Joo, sehän on mahtava idea.”

Vaihe 3. ”Mutta mitään kuvioita en ainakaan tee. En ainakaan tästä Arnen ja Carloksen kirjasta. Enhän mää ees osaa kirjoneuletta. Sitäpaitsi ei täällä ole mitään kivoja kuvioitakaan. Yhtään. Kokeilenpa itse jotain…”

IMG_2045

Vaihe 4. ”Joo, nää on kivoja, mutta käy vähän tylsäksi. Jos vaikka raitoja?”

IMG_2048

Vaihe 5. ”No on kyllä aika rumia. Mitähän sitten keksis… Lumihiutaleet ois kyllä kivoja. Tässä Arnen ja Carloksen kirjassahan näitä kyllä olis… Joo, täähän onkin ihana kuvio! Ja jos tekee punaisen, niin pitää tehdä vihreäkin. Ja oikeastaan se violettikin vois olla jouluinen, pitääpä käydä kaupalla taas.”

IMG_2050

Vaihe 6. ”Hei, miksen mää huomannut, että täällä on tämmöinen ihana kellokin? No oli kyllä aika veemäinen neuloa, mutta jos tekee punaisen, niin pitää olla vihreäkin.”

IMG_2052

Vaihe 7. ”Hei, sydämiä! Vähänkö tää Arnen ja Carloksen kirja on ihana! Ja jos tekee punaisen, niin eihän se riitä. Jos vaikka violetti…”

IMG_2053

Vaihe 8. ”Joo, mitähän sitten… Pitäisköhän laskea, montako mulla jo on…”

IMG_2055

Vaihe 9. ”AAAAAAAAARGH!”

Totuus on nyt iskenyt ja päässyt tunkeutumaan tajuntaan asti. Tein sitten 17 joulupalloa, vaikka piti kokeilla muutamaa. Lankana toimii siis Dropsin Cotton Viscose, pallot on neulottu 2,5-puikolla ja kuviot jääkide, sydän ja joulukello löytyvät siis Arnen ja Carloksen Joulupallot-kirjasta. Yhteen palloon kuluu karkeasti arvioiden kymmenisen grammaa lankaa. Nyt kun ne on sormet verillä täytetty, niin pitää alkaa kehitellä jotain kivaa sommittelua kodin jouluistamiseksi.

Se hyvä puoli tässä on, että ainakin olen ajoissa. Ehdin nauttia pallomerestäni koko joulukuun. Olisi jotenkin niin tyypillistä, että nämä olisivat valmistuneet joskus loppiaisena.

Sisäinen lapsi ja kädentaitomessut

Kävin eilen toista kertaa kädentaitomessuilla, joten kyseessähän alkaa pikkuhiljaa olla jo perinteeksi muodostunut reissu. Tällä kertaa tosin olin tiskin paremmalla puolella näytteilleasettajan apulaisena, joten enimmiltä ihmistungospaniikkikohtauksilta vältyttiin tänä vuonna. Messuilla oli mukava meininki, ihmiset ovat hyväntuulisia ja tarjolla olisi taas ollut kaikenlaista ihanaa. Asiakaspalvelun yhteydessä oli myös mainio tilaisuus tehdä ihmistieteellistä käyttäytymistutkimusta. Jutustelujen perusteella varsin monet ihmiset kokivat messuilla heräämisen itsepetoksesta, kun olivat muka vakaasti aikoneet tulla ”vain katselemaan”. Heh. Niin aina. Pari ihmistä olisi myös halunnut ostaa pinkin Revontuli-huivini. 🙂

Eräällä asiakkaalla oli myös päällään aivan uskomattoman ihanan näköinen Esteri-pusero. Olen näitä kuvia kyllä nähnyt aiemminkin, mutta jostain syystä kuvion näkeminen livenä vaikutti enemmän. Pitää melkein alkaa harkita itsellekin, kun ei tuota projektijonoa ole vielä tarpeeksi muuten.

Mutta sitten siihen sisäiseen lapseen, joka työvuoron päätyttyä kierteli messut läpi ja päätyi tasan kahdelle kojulle. Toisessa myytiin oikeaa karkkia, toisessa karkkikoruja.

Tämmöinen löytyi Elvarin kojusta, joka oli kaikkine ihanuuksineen sokerihiirelle aika hypnoottinen paikka. Ja valitettavasti tuolla nettisivulla näyttäisi myös olevan verkkokauppa, että saas nähdä. Näitä donitseja olisi ollut isoinakin kaulakoruina, joita ensin himoitsin, mutta koska olen köyhä ja pihi, ostin pienemmän kännykkäkorun ja tuunasin valtaisalla taidolla ja mielikuvituksella siitä kaulakorun. Aivan upeita koruja kyllä.

Nojoo, olisi sitten noita valmistuneita neuleita aika paljon ja pitäisi esittelyjonon purkua alkaa jostain päästä harrastaa. Kun nyt karkkimaailmaan päästiin, niin pistetääs esille yksi kappale karkkivärisiä kaulureita.

Drops, Seashell

lankana Simpuran blogista voitettu käsinvärjätty 7 veljestä

Fiilis on ihan kiva. Tämä kauluri on mukava vetäistä neuletakin ja huivin alle kylminä aamuina, kun lähtee pyöräilemään, pitää viiman loitolla. Olen ilmeisesti karaistunut jälleen vähän enemmän, tämä kutittaa kaulaa yllättävän vähän, vaikka minulla aluksi olikin epäilykseni lankaa kohtaan. Tein kaulurista tarkoituksella aika napakan, sillä edellinen, merinovillasta tehty kaulurini on lörpsähtänyt aika pahasti ja päästää ikävästi kylmää sisään.

Tämmöisiä tällä kertaa. Lupaan vakaasti kiristää kirjoitustahtia, saisi joskus nämä kamppeet tänne, kun lisääkin on koko ajan tulossa puikoilla…

Elämän voittoputkessa

Tänä aamuna ajelin kotiseudultani takaisin Ouluun huonosti nukkuneena ja ärtyneenä. Sitä kun yrittää hankkia statuspisteitä soittamalla bändissä. Käy just näin, että keikkailla pitää juuri silloin, kun haluaisi vaan kölliä sohvalla kissa kainalossa. Ja ensimmäisenä täpötäydestä postilaatikosta paljastui tottakai työvoimatoimiston selvityspyyntö asiasta, jonka olen jo selvittänyt. Kai sitä tälläkin tavalla saadaan paperinpyörittelijöille työpaikkoja. Kaupassakin valitsin juuri sen jonon, jossa se nuori harjoittelija alkaa selvitellä puhelimitse joka tuotteen hintaa erikseen. Otsasuoni tykytti uhkaavasti. Kotona kokkaus alkoi muistuttaa enemmän teurastusta, vaikka leikkasinkin lähinnä kasviksia. Vaakakin näytti vaikka mitä. Mutta sitten kurkistin uudestaan postilaatikkoon, ja se oli täyttynyt uudestaan, tällä kertaa mukavammista asioista.

Minulle on nimittäin tapahtunut jotain, minkä arvelin olevan vain muiden ihmisten elämää ja voitin Simpuran blogiarvonnassa! Rutiininomaisen optimistifilosofiani kourissa tottakai osallistuin ja yllättäen arpa osuikin kohdalle. Palkintona oli itsevärjättyä 7 veljestä-lankaa, ihan minun väreissäni:

Valtavat kiitokset Simpuralle! ❤ Katsotaan, mitä tästä sitten aikanaan syntyy. Ellei sitten joku virasto jossain kyttää blogiani ja tule takavarikoimaan tätä ilmoittamattona etuutena, josta pitäisi tehdä selvitys. Ei tuntuisi juuri nyt niin kovin mahdottomalta… Mutta tämä todella, todella piristi päivääni. 🙂

Sain tänään myös kirjeen, jossa kerrottiin, että sain opiskelupaikan ammattikoulusta. Taloushallinnon opinnot kutsuvat ensi syksynä ja jonain päivänä voin sinnikkään uurastuksen jälkeen kostaa koko maailmalle ja istua itse pyörittelemässä papereita ihmisten kiusaksi. Ja mikä parasta, minulla on koko kesä aikaa kasvattaa uskottavat haituvaviikset. Nyt kelpaa elellä. Siis kunhan olen tehnyt tarvittavat selvitykset opintojen aloittamisesta, että voidaan miettiä, oltaisiinko minulle työttömyyskorvauksen sijasta maksamatta opintotukea jollain perusteella.

 

Muutoksen tuulahduksia

Päätin muuttaa WordPressiin, kun kyllästyin Vuodatukseen. Tämä on vissiin se nykyajan versio siitä, kun lapsena (ja myönnettäköön, ehkä joskus vanhempanakin) vaihdoin usein päiväkirjaa kirjoitettuani yhtä alle puolenvälin, kun uudessa kirjassa oli kivempi kansi tai muuta yhtä järkiperäistä. Kattotaan, miten tämä lähtee liikkeelle ja innostaako tämä uusi ulkomuoto minua nyt kirjoittamaan ja päivittämään hirmu paljon enemmän. Lankapöllyssä oli ennen kaikkea käsityöblogi, mutta minua saattaisi kiinnostaa jatkossa kirjoittaa muistakin asioista.

Aloittaminen. Aina yhtä hankalaa.