Arkistot

Bad hair day

Monet seuraamani blogit ovat jo siirtyneet joulutunnelmaan, mikä on mainiota. Itsekin olen neulerintamalla jo sille suunnalle rymistellyt, mutta ennenkuin täällä sinne asti päästään, laitetaas vielä yksi syksyn otos esille, niin päästään siitäkin.

En hankkinut Coastal Knits -kirjaa vain ja ainoastaan neuloakseni tonnikaupalla Rocky Coasteja, vaikka siltä saattaisi jossain määrin vaikuttaa. Kirjan ohjeista heti houkutti myös Rustling leaves beret, joka taas vaihteeksi tietysti näytti mallin päässä ihan erilaiselta, kuin omassa.

IMG_2030

Rustling leaves beret, kirjasta Coastal Knits

lanka Drops Baby merino

puikko 2,5-3

Fiilis: sievähän se toki on…

IMG_2014

Ei sillä, mallikuviohan on todella kaunis ja langan väri mitä sopivin, mutta myssyn käyttötarkoitus tässä ainakin omalla kohdalla mietityttää. Minulla on ollut tapana vihata kaikkea ylimääräistä päässäni, pipoja käytän vain jos on liian kylmää olla ilman. Tämän myssykän kanssa pitäisi opetella ihan uudenlainen asustekulttuuri, sillä se on vaan pieni ja söpö, ei oikeastaan lämmin ja Oulun talvisessa tuulessa voi olla varma, että pääsee korvistaan tämän kanssa. Tästä voisi toki tulla pelastaja niille aamuille, kun nukkuminen kiinnostaa tukanpesua enemmän ja pitäisi kuitenkin olla lähdössä ihmisten ilmoille. Siis jos opin käyttämään hattua sisällä. Oletteko koskaan nähneet, kun esimerkiksi kissalle laittaa sukat tai jouluna yrittää kuvata sen söpösti tonttulakki päässä? Sätkyt ovat vähän samanlaisia. Silmälasien hankkiminen oli vuosien uuvuttava totutteluputki. En tiedä miksi.

Mutta ihminen on sentään halutessaan muutokseen kykeneväinen otus. Ehkä minäkin vielä kasvan tähän hommaan. Tai sitten joku mielessäni satunnaisesti arpoma kaveri saa tästäkin pehmeän paketin…

Loistouutisia

”Ihanan pipon sisään mahtuu paksumpikin tukka”, sanotaan ohjeessa.

Riemun päivä. Vihdoinkin mahtuvat kaikki kolme hiustani samaan hattuun.

Blue Cup, Drops, Karisma superwash, melkolailla tasan 100 g, puikko 4

Tai Luumupää, kuten meilläpäin sanotaan.

Lämmin on ja mukava etenkin pyöräillessä. Päivän hopeareunus: kun ei ole ylimääräistä tukkaa tiellä, niin mahtuvat korvatkin sisään.

Ei muuta tällä kertaa.

 

Loma-ajan hyötykäyttöä

Hiihtoloma! Tuo loistava aika tehdä kaikenlaisia villejä jännittävyyksiä. Suunnitelmahan oli selvillä jo ennen lomaa: lenkkeilyä joka päivä, opintojen saattamista ajan tasalle ja terveellistä, puhdistavaa ruokaa, kuten vaikka joku kiva mehupaasto, kun kerrankin on aikaa. Villejä pileitä ystävien kanssa ja semmoinen nuorekas unirytmin kääntämistemppukin voisi olla myös paikallaan. Mutta elämässä on valitettavasti hyväksyttävä, että aina ei mene niinkuin suunnittelee. Yllämainittujen sijasta olen käyttänyt aikani pitkälti leivoskahveihin, maailman parhaisiin fetahampurilaisiin, punaviiniin, sohvalla makaamiseen läskikissa turkispeittona sekä, sokerina pohjalla, tietokoneen valokuvakansioiden järjestämiseen. Kumma kyllä en osaa olla kauhean pettynyt itseeni.

Nyt voisi sitten olla sopiva aika myös kokeilla, miten uutta blogia kirjoitetaan. Käsitöideni seuraajille olisi tarjolla oikein kunnon tadaa-maratonpläjäys. Alkuvuosi on nimittäin kulunut mukavasti ailahtelun ja impulsiivisuuden merkeissä. Ensin meni melkein pari kuukautta, etteivät neuleet kiinnostaneet yhtään, ollenkaan, pätkääkään. Mietin jo huolestuneena, mitä kaikille ihanille langoilleni tapahtuu nyt, kun en ilmeisesti aio enää ikinä koskea puikkoihin. Ja sitten eräänä päivänä päästä kuului iso naps ja parin viikon sisällä puoli lankalaatikkoa oli muuttunut neuleiksi. PÄÄTELLYIKSI neuleiksi. Siis aivan valmiiksi, käytettävissä oleviksi, ei siis semmoisiksi, jotka olisivat ihan kohta valmiita, kunhan vaan jaksaisin sitä ja tätä.

Kaiken tämä lisäksi olen pitkästä aikaa innostunut käyttämään Ravelrya. Tili siellä on lojunut varmaan vuosia, mutta nyt tuntuu, kuin saattaisin jopa oikeasti kiinnostua asiasta. Joku ilkeämielinen voisi väittää tämän tapahtuneen kumman sopivasti samana päivänä, kun kuulin, että Ravelryn Oulu-ryhmässä suunnitellaan pubineulontaa. Uskokoon ken haluaa.

Mutta sitten sitä tadaata. Edetkäämme valmistumisjärjestyksessä, tai ainakin hatarien muistikuvieni varassa.

Näitä päätin kutsua vaahtokarkkisäärystimiksi. Minulla sattui olemaan joitakin keriä Rose mohairia, joille ei ollut muuta käyttöä ja jostain syystä säärystimet tuntuivat hyvältä idealta. Ennakkoaavistuksia kenties, sillä vielä paremmalta idealta ne tuntuivat viikon päästä, kun tein taloyhtiön lumitöitä ja upposin useita kertoja polvia myöten hankeen. Hahaa!

Seuraava neroaivoitukseni tuli, kun kaivelin lankalaatikkoa ja löysin pohjalta Vilnasta vuosia sitten ostamaani Soft Kidiä, unelmanpehmeää, lähes hahtuvaista mohairia, joka kuitenkin yksinään on vähän liian ohutta mihinkään järkevään. Ne ovatkin olleet lähinnä silittelykeriä, kunnes päätin kokeilla, mitä tapahtuu, kun ne yhdistää Silkbloom Finoon. Kaksi täydellisen ihanaa, pehmeää lankaa yhdessä muodostivat uuden lempimyssyni. Silkbloom antaa kaunista kiiltoa, Soft Kid taas söpöä pörröisyyttä. Joko tihkuu siirappia näytöltä?

Ooo, sitä voisi vain rutistella ja silitellä ja paijailla.

Välillä täytyy ihmisen myös kehittää itseään. Tai ei kai pakko ole, mutta se on joskus ihan kivaa, se oppimisprosessi katsokaas. Yllä näette nyt ensimmäiset sukkani, jotka on neulottu aloittaen kärjestä. Halusin kokeilla kärjestä aloitettavaa sukkaa siksi, että kuvittelin siten välttäväni miljoonittain jämälankakeriä. No hitot, en millään jaksanut tehdä niin pitkiä varsia, kuin langasta olisi riittänyt. Mutta hauska kokemus tämä silti oli. Olen ikäni tehnyt sukat varresta ja välillä tämä tuntui vain niin mahdottomalta ja väärältä, mutta niin vain sukat syntyivät kuitenkin.

Lanka on Fabelia, juuri sitä sävyä, joka saa ajattelemaan auringonlaskuja mökillä heinäkuussa, mansikkamargaritoja torinrannassa, etelänlomia ja kesämekkoja. Kärkialoituksessa on paljon hyviä puolia, minulla ei ole koskaan ollut näin jalkaan sopivia sukkia. Aloituksen katsoin jostain Novita-lehdestä, missä ohjeistettiin Magic Cast On-tekniikkaa ja loput ohjeet löytyivät Ullan sivuilta.

Lopuksi näytettäköön vielä yksi salaperäismytty. Mitähän tästä mahtaisi olla tulossa liotuksen ja pingotuksen jälkeen?

Ainiin, olihan täällä vielä tämä turkisrukkasmateriaali. Maailman ihanin kasa karvaa ja kynsiä.

Nyt ois aamukahvit litkitty, siihen meni kunnioitettavat kaksi tuntia. Seuraavaksi ohjelmassa sohva, lomaneule ja mielikuvia ulkoilusta ja reippailusta.