Arkistot

Viva la Musica

Muutamia vuosia sitten käytiin Vilnassa ja villiinnyin siellä ostamaan kaamean kasan lankaa, lankakaupat kun nyt sattuivat olemaan niin ihania ja langat lähes ilmaisia. Silloin tosin aloin huomata huonot puolensa siinä, että ostaa vaan jotain ihanaa ajattelematta ollenkaan, mitä siitä voisi tehdä. Kerät pyörivät pitkän aikaa laatikossa ja niitä oli aina liian paljon tai liian vähän johonkin tiettyyn neuleeseen. Että nyt sitten kun käytiin Kaunasissa, päätin, että jos ostan lankaa, niin käyttö täytyy miettiä valmiiksi ja piste. Lankaa tulikin sieltä mukaan huomattavasti vähemmän ja olin jo ennen matkaa etsinyt kaksi mieluista lapasohjetta, joihin olisi helppo ostaa langat, jos kivoja sattuisi löytymään. Toisesta langasta syntyivät viime postauksen Karisma-lapaset ja hennon vaaleanpunaisesta merino-kashmir-langasta taas nämä aivan upeat Musica-lapaset:


Suomalaiset suunnittelevat sitten ihania neuleita. Ullasta löytyy aina jotain inspiroivaa. Hauskinta on löytää kaunis neulemalli, jolla vielä sattuu olemaan joku itselle merkityksellinen nimi. Suomalaisille liian yleisen noo-emmä-nyt-tiiä-luonteen intensiivisellä mielenharjoittelulla selättäneenä uskaltaisin jo tässä vaiheessa pitää omiakin käsiäni kohtalaisen taitavina, sekä viulunkaulalla että neulepuikoissa, joten Musica-lapaset tuntuivat sopivalta projektilta.

Niin, ja mainitsinko jo siitä palmikkoinnostuksesta?

Malli oli siitä erikoinen, että lapasten varsi neulotaan tasona, joka sitten yhdistetään ja kämmenosan silmukat poimitaan reunasta. Ihan hauska erikoisuus, vaikka aiheuttikin lisää saumoja ja langanpäättelyä.

Näillä on nyt sitten se alkusyksyn lapasinnostus taltutettu vähäksi aikaa. Olen huomannut, että elämässäni on nyt selvästi joku neuletakkien muotoinen aukko, kun sellaisia putoaa puikoilta koko ajan ja lisää on jonossa. Tänä syksynä olen näet oppinut, että jos laittaa tarpeeksi vaatetta päälle, ei tule kylmä. Oppia ikä kaikki, etenkin kun on viime vuodet palellut lähes koko ajan ja miettinyt, missä vika. Oiskohan joku nerokkaampi ihminen vaikka testamentannut aivonsa tieteelle, voisin vastaanottaa siirrännäisen.

 

Papparaistakki

On se vaan kiva, miten vanhetessa alkaa pikkuhiljaa työstää lapsuutensa traumoja ja hyväksyä asiat niin kuin ne ovat. Olen usein valittanut isoon ääneen ja kaikille, kuinka elämääni on synkällä tavalla varjostanut jatkuva ajautuminen miesrooleihin joka paikassa. Kun menin lapsena mummolaan, ukki kysyi aina, että ”mitä poika”. Se oli kenties tarkoitettu huumoriksi, mutta saattoi vahingossa suggeroida minut vetämään miesrooleja puoleeni. Lapsuuden leikeissä esimerkiksi, kun leikittiin serkun kanssa Marttia ja Hienohöyhentä. Aina Martti. Kerran sain oikein erikoissopimuksella olla Hienohöyhen ja se tuntui, no, katkeralla tavalla VÄÄRÄLTÄ. Koulunäytelmissä. Yhdessä näytelmässä oli 30 roolia ja vain yksi miesosa. Arvatkaa kenelle se osui. Musiikkiluokilla yläasteella piti laulaa tenoria, kun kaikki pojat saivat muka yhtä aikaa äänenmurroksen, eivätkä muka enää päässeet niin ylös. Pellet.

Miksi siis taistella jatkuvasti vastaan, kun voi hyväksyä erottamattoman maskuliinisuusosansa ja elää sen kanssa? Siksipä teinkin itselleni vanhuuden varalle, minkäs muun kuin pappatakin!

Pappatakki, koko M

Novita syksy 2008

lankana Cascade 220

Dropsin puhvelinsarvinapit

Minulle käy näemmä useinkin niin, etten kiinnitä johonkin neulemalliin mitään huomiota lehdessä tai kirjassa, mutta ihastun siihen nähdessäni sen jonkun toisen päällä jossain ihan muualla. Tämän bongasin Hepsin blogista ja päätin kokeilla itsellekin. Puljailuksi meni taas, kun käytin ohjetta ohuempaa lankaa ja puikkoa, mutta Novitan kokomitoitukset ovat kokemukseni mukaan aika löysiä, joten puljailulla tästä sai ihan kivasti tyköistuvan.

Ainoa asia, mikä ottaa päähän, on tuo napitus. Lueskelinkin kokemuksia, että napinlävet kannattaisi tehdä kauemmas reunasta, etteivät irvistelisi ja niin kyllä teinkin, mutten tarpeeksi. Napit kiinni takki näyttää siltä, kuin olisin optimismin puuskassa ahtautunut johonkin ihan liian pieneen, vaikkei se sitä olekaan. Ei ole! Vannon! Toivon, että takki joskus löystyy käytössä sen verran, että loppuu ne irvistelyt.

Lanka on aivan ihanaa. Ja takki on lämmin. Olen aamuisin pyöräilemään lähtiessäni laittanut sen farkkutakin alle ja muutaman kilometrin päästä on täytynyt heittää farkkutakki pois ja siltikin on kuuma.

Ja kun nämä nyt tuli kuvattua yhtä aikaa, niin pistetääs samaan postaukseen vielä kämmeniä lämmittävät Karisma-lapaset.

Lanka tuli kesällä mukana Liettuasta. Siinä luki merinovilla, mutta tuntuu kyllä ihan tavalliselta villalta. Vaikka ei kait siinä, ihan sama. Minulla on tänä syksynä ollut hirmuinen palmikkoinnostus, haluaisin niitä joka paikkaan. Ja viininpunainen on ollut kummasti in. Sitä tulee näkymään jatkossakin.

Nyt, etten aivan unohtaisi naiseuttani, taidan mennä tiskaamaan. Eiks ne ollu niitä akkojen hommia?

Solomussa jälleen

Koska Knotty-sormikas on nerokkain ja istuvin (ja itse asiassa tarkemmin ajatellen myöskin ainoa) sormikasmalli, jonka olen koskaan neulonut, piti tehdä toiset samanlaiset. Tällä kertaa ei värissä hissuteltu.

Knotty Gloves by Julia Mueller (rav)

Lanka: Louhittaren luolan Väinämöinen värissä Ärjy

puikot 2,5

Fiilis: Onneksi sää kylmenee!

Joku on joskus saattanut huomata, että minulla on mieltymys/intohimo/pakkomielle punaisen ja pinkin erilaisiin variaatioihin. Lumoavassa langassa Väinämöiskorista esiin pilkistävä Ärjy oli näin ollen kuin, ööh, jokin hyvin houkutteleva asia jollekin joka ei voi sitä vastustaa (sori, kaikki mieleen tulleet vertauskuvat olivat tänä aamuna aivan liian epäimartelevia tai painokelvottomia, johtuneeko levottomista yöunista tai jostain…). Jotenkin näin vyyhdin jo valmiiksi sormikkaina, joten eikun tuumasta toimeen. Ja nämähän istuvat taas aivan täydellisesti.

Itsensä kuvaaminen oli taas aikamoinen seikkailu. Ei tartte luulla, että tuossa kupissa oikeasti kahvia olisi, tuossa vaiheessa se on jo luultavasti pitkin nurmikkoa. Tai vähintäänkin jääkylmää kaiken ulkona patsastelun ja poseerauksen jälkeen.

Kun syyskirpeät aamut ovat vihdoin alkaneet, ovat Knottyt olleet jo ahkerassa käytössä koulumatkoilla. Siksi ne pitikin hetimiten kuvata tänä aamuna ensimmäiseen kokeeseen kertaamisen sijasta, etteivät ehtisi pahasti nuhjaantua käytössä ennen esittelyä.

Nii että in your face kylmyys ja palelu, tänä syksynä mulla on Rocky Coast Cardigan ja villasormikkaat! Mun huudeille ei ole asiaa.