Arkistot

Takki kuin murrosikäinen poika

– Hei alaksä mun kaa?

– No ehkä, jos laihutat ensin viis kiloo.

Nyt kun juhannuksen jäljiltä sopivasti painoteemaan päästiin, niin jatketaan toki, kun se on niin rattoisaa joka kerta. Olen kuullut jonkun älypään joskus teorioineen, että meissä kaikissa asuu pieni laiheliini, joka yrittää päästä ulos. Minun sisäinen laiheliinini otti ilmeisesti hetkeksi vallan kehostani ja tekaisi minulle tämmöisen villatakin, luultavasti vihjaillakseen hävyttömiä, jos itseni tunnen. Ei sillä, etteikö minusta olisi hauskaa pidellä reunoista tiukasti kiinni, että takki pysyy edes jotenkuten ympärillä.

Saattaahan tietysti olla, että jos ohje on tehty kahdelle langalle ja käyttää vain yhtä, niin kokomerkintöihin olisi syytä suhtautua sen mukaisesti. Mistäs tuota tietää.

No anyway. Takki on Dropsin. Samoin lanka, joka on Alpacaa. Glitterit jätin väliin. Malli ja väri ovat tosi kauniita ja pidän tästä varmasti siinä universumin todellisuuden ulottuvuudessa, jossa olen viisi kiloa hoikempi. Mutta en kyllä jaksa purkaa. Odotelkoot ihmettä tai tuomiopäivää jonkin aikaa.

Oikeastaan mietin juuri nytkin, saisikohan Oulunkin Citymarketista Ampparimehujäätä niissä isoissa laatikoissa. Ne on hyviä.

Napithan tästä vielä toki puuttuvat. Jokin vaan sanoo minulle, ettei niillä nyt niin kovin kiire ole.

Mainokset