Arkistot

HC-sekapossu ilmoittautuu

Sain haasteen ja rohkeuttani otin sen vastaan, vaikka tiedänkin, ettei tämä nyt taida olla sitä maailman parasta peeärrää. Mutta kun kerran sanotaan, että internetissä kuka tahansa voi olla mitä tahansa, niin voisihan sitä vaikka huvikseen kokeilla olla oma itsensä. Sitä paitsi itsepetos ja julkisivun ylläpito ovat pitemmän päälle työläitä hommia ja semmoisistahan täällä ei tykätä, niin että menköön.

Raiku halusi siis tietää, miltä neulenurkkaukseni todellisuudessa ja oikeasti näyttää sillä välin, kun otan blogiini poseerattuja kuvia takapihalla. Jokin ilkeähkö ääni sanoo minulle, että hän luultavasti heitti haasteen tänne täysin tietoisena siitä, että luvassa on tuplajättipotti.

Saisikohan jostain rumpujen pärinää, sillä tässä se on, pyhättöni:

Erittäin ruma nojatuoli verhoiltuna itsetehdyllä villapeitolla, sopivasti käännettynä kohti television säkenöivää silmää. Koska villapeitto on enimmäkseen sisustuselementtinä, täytyy tuolissa lojua valtava, isältä joululahjaksi saatu fleece-aamutakki, jonka päällä odottaa tällä hetkellä kovimmassa suosiossa oleva keskeneräinen työ. Muutamalla taitavalla tuolirojahduksella olen myös onnistunut tekemään taustalla olevan kissalampun kissaparoista pekkatöpöhäntiä. Tuolin alla majailee luultavasti kadonneiden villasukkien heimo, joka elää silmukkamerkeillä, langanpätkillä ja vyötteillä.

Vieressä lojuu tottakai, vaikkei sitä paljaalla silmällä näekään, lankalaatikkoni.

Laatikon vieressä lojuu sekalaisia muovipusseja, joiden sisältö on yleensä jossain vaiheessa matkalla laatikkoon, mutta laatikon päällä oleva kasa on jälleen päässyt hidastamaan prosessia. Laatikon päällä, juuri sopivasti käden ulottuvilla makoilee keskeneräisiä töitä, päättelyä odottavia töitä, mittanauhoja, kerimishäkkyrä, valmiista töistä ylijääneitä lankakeriä ja silloin tällöin satunnaisia eksyneitä puikkoja ja neuloja.

Tuolin vieressä on tottakai sopivasti sijoitettu sohvapöytä, jonka päällä asustavat usein puikkomitat, sakset, hakaneulat, palmikkopuikot, päättelyneulat sekä tottakai kuppi, joka kuiskii menneiden teekupposten haamujen suloisenlämpöisiä tarinoita. Muistikirja pitää tottakai olla, jos vaikka nerous iskee kesken neulomisen tai kerroksia pitää merkata ylös. Tällä hetkellä pöytä tekee historiaa, sillä sen päällä lepäilee myös pari mallitilkkua! Olen ihan oikeasti tehnyt jopa useamman nähdäkseni, mikä pintaneule toimisi parhaiten uudessa puserossani. Tunturineule voitti.

No, jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei tässä vielä kaikki. Pyhätölläni on tapana levittäytyä ja lähettää pahemmanlaatuisia etäpesäkkeitä ympäri asuntoa. Sohvanvieruspöytä ja ruokapöydän tuoli ovat esimerkiksi otollisia paikkoja.

Ohjeillekin minulla on hieno järjestelmä, itse asiassa aikalailla sama kuin kuoronuoteille. Tällä hetkellä eniten käytössä olevat ovat rutussa tällä hetkellä eniten käytössä olevan laukun pohjalla, tuossa silmukkamerkkien ja lankakauppakuittien pohjattomassa tervahaudassa.

Uskooko kukaan, jos kerron, että tästä järjestelmästä on tullut kanssa-asukin taholta muutamia huomautuksia? Olen joskus miettinyt, että jos minulla olisi esimerkiksi oma työhuone, jossa saisin mellastaa rauhassa, niin säilyisikö muu asunto siistimpänä…? Sillä vaikka käsityö- ja vaatejärjestelyni pohjautuvat puhtaasti kaoottiseen sekasortoon (jonka kaikesta huolimatta mystisesti hallitsen), niin keittiössä en siedä edes tahraa tiskipöydässä ja apokalypsi on alkanut usein vähemmästäkin kuin siitä, että pitää aamulla herätä huomaamaan, että kahvinkeitin on jäänyt illalla pesemättä. Niin että se siitä tasapainon ja tervehenkisyyden arvuuttelusta, aloin juuri omastakin mielestäni kuulostaa jakomielitautiselta.

No jaa, huonomminkin voisi mennä. Haasteen saa napata, ken uskaltaa. En ala sitä levittelemään, keskityn siinä puuhassa omiin tavaroihini.

Mainokset

Lappusia

Suitsutusta sataa ovista ja ikkunoista ja mikäs sen mukavampaa. Olen saanut tässä lähiaikoina peräti kaksi tunnustusta!

Tämmöinen lappu saapui kahdesta osoitteesta, toinen serkkutytöltä ja toinen Eriparivillasukka-blogista. Olen kaikesta saamastani huomiosta tottakai aivan pähkinöinä, kiitos muistamisesta! ❤

Sitten tässä piti vissiin tehdäkin jotain.

Tunnustukseen liittyvät seuraavat säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

Haa, tehty.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

Tässäpäs tulikin sitten tenkkapoo. Blogien lista on päässyt kasvamaan viime aikoina, mutta koitetaanpas keksiä viisi.

Eriparivillasukka saa myös minulta tämän lappusen, sillä heti kun sain ensimmäisen tunnustuksen, ajattelin että sinnehän se pitää toki laittaa. Olin vaan hidas ja laiska ja saamaton, niin sieltä ehdittiin ensin…

Muita lemppareita:

Yhden kissan orja

Simpuran supinat

Missä neuloimme kerran

Napit puuttuu

Mainittakoon vielä, että myös Outo lintu linnassa on toki alusta lähtien ollut lemppareitani eikä pelkästään sisäänpäinlämpiävistä sukulaistensuosimissyistä. Joillakin tämä tunnustus jo tosiaan on ja eivät välttämättä jaksa sitä uudelleen linkittää, mutta ihanpa vaan tiedoksenne, että kivoja ovat bloginne. 🙂
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.

Haa, senkin tein jo ennenkuin luin sääntöjä. Olen epäjärjestelmällinen neroaivo.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Tehty. 😀

Ja koska sain tunnustuksen kaksi kertaa, eikä ilosta meinaa loppua tulla, niin laitetaanpa tähän vielä toinenkin kuva.

Olen kuullut, että kommentoinnin kanssa on ollut hankaluuksia. En oikein tiedä, mitä sille voisi tehdä, yritin noita asetuksia katsella kyllä… Harmillista, toivottavasti vielä joskus onnistuu.

Haaste vastaanotettu

Blogini saa harvemmin minkäänlaisia tunnustuksia tai haasteita, mikä ei sinänsä ole yllättävää ottaen huomioon oman aktiivisuuteni blogimaailmassa ja internetissä yleensäkin. Mutta silloin tällöin kohdalle napsahtaa laajasti tulkittavia säälihaasteita, joihin olen enemmän kuin valmis tarttumaan. 😀 Aina joskus joku vihjaisee, että kaikki hänen bloginsa lukijat saavat viedä kiertävän haasteen tai tunnustuksen mukanaan, ja silloin minä olen kärppänä paikalla, ilahtumassa saamastani huomiosta. Se nyt ei tietenkään vielä tarkoita, että reagoisin asiaan sen kummemmin, mutta nyt ajattelin ottaa asiakseni vastata. Sohvi kuttoo-blogissa on nimittäin heitetty haaste kaikille oululaisille, joten vaikka Kainuu onkin aina sydämessä, niin hahhahaa, kirjat ovat silti täällä, joten minä, minäminäminä!
Tässäpä ne sitten olisivat:
1. Aiotko osallistua tänä kesänä KesäYön Hullutukseen eli KYHiin? Taitaa jäädä väliin. Tuossa pari päivää sitten, viime kirjoituksessa mainitsemani neulehuurun kourissa taisin jopa hetkeksi innostua asiasta. Totesin kuitenkin, että minun kohdallani olisi ilmeisesti sopinut ennemminkin, että KYH olisi alkanut kuukautta aikaisemmin. Juuri nyt on ihan liikaa keskeneräisiä töitä ja toisaalta liian vähän lankaa varastossa, että olisi järkevää alkaa hullutella. Ja järkihän voittaa aina.
2. Minkä tyyppistä lankaa omistat eniten? Erilaisia käsityöblogeja lueskellessani tunnen itseni aika usein kummajaiseksi, sillä lankavarastoni on tällä hetkellä aika pieni. Jos haluan tehdä jotain uutta, joudun hyvin todennäköisesti ostamaan siihen langat erikseen, sillä en ole vähään aikaan harrastanut huvikseen hamstrausta. Varastoni koostuukin lähinnä jämäkeristä, satunnaisista lahjaksi saaduista langoista ja joistakin harvoista isommista eristä, jotka oli tarkoitettu johonkin, mutta se ei toiminutkaan.Tällä hetkellä minulla taitaa olla eniten alpakkavillalankoja tai ainakin alpakkasekoitteita, jotka kyllä monesti ovatkin suosikkejani.
3. Pidätkö tarkkaan kirjaa projekteistasi ja/tai langoistasi? Heh. Tarkkuus ja Järjestelmällisyys ovat suorastaan toiset nimeni. Lähimmäksi tällaista kirjanpitoa olen päässyt sillä, että minulla yleensäkään on blogi (jota päivitän tunnollisesti, kuten uskolliset lukijani tietävät) ja onhan minulla Ravelryssakin oma sivu. Siellä ei tosin ole langoistani sanaakaan ja projektejakin päivitän satunnaisella innostuksella. Eli lyhyesti vastaten, en.
4. Jalkapallon EM-kisat vai olympialaiset? Katson molempia suunnilleen yhtä suurella antaumuksella, eli puolella silmällä neule kourassa, jos mies on sattunut avaamaan telkkarin. Olympialaisten valikoimasta löytyy ehkä joskus enemmän minua kiinnostavia lajeja, mutta jalkapallo tarjoaa toisaalta mainiota viihdettä silloin, kun aikuiset miehet kaatuvat hipaisusta kenttään, itkevät ja näyttelevät kuolettavasti loukkaantunutta saadakseen vastapuolelle rangaistuksia. Se muistuttaa niin mukavasti siitä, miksi huippu-urheilijoille ja erityisesti noista miehistä miehisimmille kannattaa maksaa niin paljon.
5. Mikä on lempineulekirjasi? Olen lukenut todella vähän neulekirjoja, ja jos olenkin joitain jossain selaillut, en aina muista. Tällä hetkellä lempikirja on varmaan Coastal Knits, jossa on kauniita maisemakuvia, mukavaa tunnelmanmaalailua sekä aika monta neuletta, jotka puhuttelevat.
6. Minkä neulemallin olet tehnyt useampaan kertaan? Neuloessani en ole kovin kova uutuuden tavoittelija. Jos löydän kivan mallin, jolle on käyttöä vaikkapa useammissa väreissä, toistan sitä kyllä vaikka useitakin kertoja. Tällä hetkellä puikoilla on jo toinen Rocky Coast Cardigan, toinen Lehmus-huivi valmistui juuri (tosin molemmat tekemäni ovat lahjoja) ja aloitin uudestaan myös Knotty-sormikkaat. Etsin kyllä mielelläni uusiakin malleja, mutta joskus ei vaan löydy mitään samalla tavalla miellyttävää.
7. Miten säilytät lankojasi? Rehellisen ja painokelvottomamman vastauksen tähän voisitte saada puolisoltani. Osa on sentään laatikossa kaapissa. Se osa, jota parhaillaan käytän on taas yleensä juuri siinä, mihin satun sen kädestäni pudottamaan. Olohuoneen telkkaripöydällä. Nojatuolissa. Nojatuolin vieressä pussissa tai lattialla. Sullottuna olohuoneen vitriinikaappiin pois silmistä ja pois mielestä, kun pitää leikkiä vieraskoreaa tms.
8. Mikä on paras TV-sarja ikinä? Minulle mikään asia (paitsi ehkä Putu ja Rednex) ei useinkaan ole parasta ikinä. Koska koneistoni kulkee aika pitkälti emootioilla, riippuu aika paljon meneillään olevasta tunnelmasta, mikä on parasta. On kuitenkin joitakin sarjoja, joihin en ole onnistunut kyllästymään, vaikka olisin katsonut ne monta kertaa eri aikoina. BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo. Studio Julmahuvi. Ja aivan omana erikoisena lajinaan mikä tahansa hömppäkomedia, jota katsotaan isän ja veljien kanssa nauraen samalla kippurassa tyhmille vitseille ja pitäen eri sorttisia syömisen olympialaisia (esim. kuka ekana jääkaapilla mainoskatkolla, kuka ehtii syödä eniten pähkinöitä samasta kulhosta, kenellä on lopulta pahin ähky yms).
9. Onko sinulla jokin lanka, jota haluaisit (neuloa), mutta jota et syystä tai toisesta ole vielä itsellesi saanut? Hmmm, on varmaan moniakin lankoja, joita haluaisin joskus neuloa, mutta en ole tullut vielä hankkineeksi. Rowanin Lima voisi olla aika ihanaa. Utunan langatkin voisivat houkutella. Ehkä joskus olisi hauska päästä kokeilemaan sitä Wollmeisea, että mikä siinä niin erikoista on. Mitään suurempia intohimoja ei tule nyt mieleen. Jos törmään lankaan, jota aivan todella haluan, niin yleensä myös ostan sen samantien, jos vain kykenen. Kuten viime aikoina Hopeasäikeen sukkalanka ja Louhittaren luolan Väinämöinen.
10. Onko sinulla neuleharrastuksen lisäksi muita harrastuksia? Toki! Olen onneksi päässyt kohtalaisesti kuiville niistä ajoista, kun aloitin vähän kaikkea enkä jaksanut mitään kunnolla. Kuorolaulu ja bändisoitto ovat lopulta valikoituneet kestävimmiksi ja niissä yhdistyy juuri sopivasti kaipaamani musiikki ja sosiaalisuus. Kun vielä valitsee oikean kuoron ja oikean bändin, niin musiikkia saa tehdä juuri sopivasti niin, ettei otsa rypisty ja kaikilla on hauskaa ja välissä saatetaan ottaa vaikka kuppia. Vähäsen.

11. Minkä käsityötarvikkeen omistamisesta haaveilet? Laadukkaampi setti neulepuikkoja voisi edelleen olla hauska asia. Vähitellenhän niitä kerääntyykin, mutta edelleen suuri osa puikoistani on mummilta kulkeutuneita tai itse nuorempana ja tyhmempänä ostettuja Novitoja. Joskus haluaisin myös opetella ompelemaan enemmän. Minulla on kyllä ompelukone, mutta minulta puuttuu kunnollinen työtila siihen, että ompelusta tulisi vielä mukavaakin.

Nih. En tiiä, jaksaako kukaan lukea, mutta vastailu oli hauskaa. Minulla on ollut korvan takana myös yksi Hyvänmielen haaste, jonka poimin samalla periaatteella. Jääköön se ehkä toiseen kertaan kuitenkin…