Fiksuna olemisen vaikeudesta

Sanoin tässä eräänä pitkänä iltapäivänä töissä myyntipäällikölle, että jos ei voi kilpailla isompien starojen kanssa, niin pitää erottua omalla jutullaan (olen selvästi kaiken muun lisäksi myös markkinointinero). Henkilökohtaisessa elämässäni koen tämän usein ollessani kameran edessä. En ole oikein koskaan ollut mielestäni niitä mystisiä ihmisiä, joita kamerat vaan rakastavat ja jotka tuntuvat näyttävän hyvältä kuvassa kuin kuvassa. Joillakin myös poseeraus sujuu luonnostaan ja luontevasti.

Minulle taas tuntuu käyvän aina näin:

Ei nyt sillä, etteikö ihan hyviäkin kuvia aina joukkoon onnistuisi osumaan, mutta nähdäkseni asioilla on aina jossain välissä taipumus hakeutua luonnolliseen muotoonsa kaikesta yrityksestä huolimatta ja entropia kasvaa minkä ehtii.

Kiitän siis serkkuani niin kuvista kuin kärsivällisyydestä, sekä tässä nimenomaisessa tapauksessa vieläpä neuleohjeen mainiosta suunnittelutyöstä! ❤

Tämä on nimittäin edelleen yksi suosikkimalleistani, yksinkertaisen kaunis, istuva ja välillä jopa imarteleva, jos osaa itse olla ihmisiksi.

Hearts&Minds Cardigan

Lankana Drops Lima, väreissä kirsikka ja rubiini

Kauan sitten pääsin osalliseksi tämän neuleohjeen synnystä koeneulomalla ohjeen läpi. Tuolloin minulla oli joku kummallinen päähänpisto, ettei kaiken tarvitse aina olla pinkkiä. Kuten ylemmistä kuvista näkyy, asiat hakivat toki jälleen luonnollisen muotonsa myöhemmin ja tein toisen samanmoisen. Violetin takin kuvista on kenties myös nähtävissä, että niiden ottamisesta on jo jonkin aikaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Erityisesti tykkään hihoista, varsinkin nyt syksyn alkaessa, kun ratti on aamuisin kylmä, muttei oikein vielä tajua, että pitäisi jotain hanskoja käyttää. Jos tekisin vielä joskus tällaisen, niin saattaisin ehkä koittaa modata tähän taskut. Ne ois välillä tosi kivat.

On se kuulkaa omalla tavallaan ihanaa, kun ilma viilenee ja saa taas kääriytyä villaan. Lämmöistä on nyt nautittu ja kärsitty tarpeekseen ja muutaman kuukauden olen taas ollut mielessäni lahjoittamassa pois kaikki neuletarvikkeeni, koska en varmaan enää koskaan jaksa mitään tehdä, mutta yllättäen ilmojen viiletessä pari uutta alkua on jo tapahtunut.

Ja vanhojakin on melko paljon esiteltäväksi asti, tässä vielä tämän kerran teemaan sopiva kurkkaus seuraavaan:

 

Ihanaa syksyn alkua!

Mainokset

2 thoughts on “Fiksuna olemisen vaikeudesta

  1. Oikein käyttökelpoisen näköinen villatakki, siis kiva. Kyllä mä tästä pinkistä pidän enemmän mutta lila taitaa olla tulevan talven väri.
    Vähän vieritin alaspäin ja katsoin, että nyt on kirjoituksen väärinpäin menneet mutta sehän oli syyskuun 1. vuonna 2013! Heh heh. niin tää aika vaan kuluu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s