Syksyn värit

Lienee turha mainita, että aikaa on vierähtänyt (mutta kas, mainitsinpa sitten kuitenkin). Tässä vaiheessa taaksepäin katsellessa tuntuu hieman, että taisin käväistä äärirajoillani, tai ainakin hyvin lähellä. Enpä voi sanoa, että haluaisin sinne takaisin enää koskaan.

Neulominen ei toki ole kokonaan jäänyt, mutta blogin kirjoittaminen on ollut liian helppoa tipauttaa pois silloin, kun kaikki väsyttää. Eikä ehkä kirjoittaminen niinkään, mutta valokuvaamisen järjestäminen on jotenkin osoittautunut ylitsepääsemättömän vaivalloiseksi, henkisesti siis. Tänään kuitenkin tuntui siltä, etten ole ihan vielä halukas heittämään pyyhettä kehään koko blogin kanssa, joten tein sen, mihin voimavarat riittivät ja nakkasin kaikki keskeneräiset neuleeni kasaksi sohvalle ja otin kuvan. Voila!

IMG_2109

Nyt kun olen itse kaivannut rauhoittumista ja vetäytymistä, huomaan että myös värivalintani heijastavat näitä mielentiloja. Tunnen voimakasta vetoa rauhallisiin, syviin, tummahkoihin ja jollain tavalla maanläheisiin väreihin. Mieleni on jo ruskassa, pimeissä syysilloissa ja kynttilänvalossa, vaikka vihreitä ja lämpimiä päiviä on vielä kummasti riittänytkin. Kun kesä alkoi kolkutella, olin koulussa viimeinen, joka riisui villatakin ja nyt olen ensimmäinen, joka sen on ylleen kiskonut. Ja siitä takista enemmän toiste, sillä se ansaitsee oman postauksen ja kunnolliset kuvat. Koeneuloin kesän aikana Raikun suunnitteleman takin, Hearts&Minds Cardiganin, ja siitä tuli välittömästi viileiden kesäiltojen ja kylmien syystuulien lempparitakkini ja monikäyttöinen luottoneule.

Ja onhan tuossa kuvassa yksi valmiskin juttu, nimittäin superhieno tyynynpäälliseni. Vanhasta sohvastamme repesi päälliskangas ja kuin tilauksesta kaverini sattui tuolloin muuttamaan yhteen miehensä kanssa ja kaupitteli sohvansa meille. Vanhasta sohvasta jäi yli pari käyttökelpoista tyynyä, jotka eivät värinsä puolesta käyneet mihinkään, mutta olisi ollut sääli heittää roskikseen. Joten ostin vyyhdin Vironvillaa, virkkasin kiinteitä silmukoita pötköön ja tungin tyynyt sisään. Väri viehätti heti, jostain syystä siitä tulee mieleen mummola. Ja nyt se sopii hienosti yhteen sisustuselementtinä toimivan neulekasani kanssa.

Tässäpä tätä comebackia taas vähäksi aikaa, katsotaan josko syksy lähtisi tästä taas käyntiin. Ja joko viimeinkin kehittyisin ihmisenä ja oppisin sanomaan maailman vaikeimman sanan: ei.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s