Archive | helmikuu 2013

Pari takkia

Ihmisen tehokkuudella täytyy ilmeisesti olla jonkinlainen tasapainotila. Kun häärää päivät koulussa, illat ja viikonloput töissä ja pistää päälle yhden kuoron ja yhden bändin, niin jotenkin kummasti kaikki kotona vietetty aika vierähtää lähinnä sohvalla vaaka-asennossa, käsitöitä vain kaipaavasti silmäillen. Viime viikolla neuloin ehkä yhteensä 10 riviä yhtä hihaa ja siinä kaikki. Mutta ehkä tämä tästä muuttuu, sillä mies lähtee viikon päästä työkomennukselle nahkahousujen, bratwurstin ja haitaripolkan maahan ja joidenkin kavereideni sanojen mukaan ”mulla on sitten niin paljon sitä vapaa-aikaa”. Kuiva naurahdus tähän kohtaan.

Valmiita töitä on kuitenkin syntynyt joskus hamassa menneisyydessä ja niistä on otettu kuvatkin sopivasti helmikuun helmenharmaassa valossa, ennen kuin aurinko päätti tulla takaisin, mutta ei tässä nyt jaksa uusiakaan otattaa. Valokuvauksenkin kanssa pitänee kohta alkaa piinata kavereita.

Olin pitkään katsellut Zoraa sillä silmällä, mutta jostain syystä ajattelin, etten kuitenkaan neuloisi sellaista. Jotenkin minua kiusasi sellainen harhakuvitelma, ettei tämä malli oikein istuisi minun päälleni. Lankakaupassa työskentelyssä oli kuitenkin se etu tai vika (kummin vaan asian haluaa nähdä), että lankaa ja ideoita oli sattumoisin ympärillä aika paljon ja lankoihin pääsi käsiksi jo ennen kuin ne olivat hyllyssä. Eräässä tilauksessa saapuikin marjapuuronväristä Dropsin Alpacaa, joka oli rakkautta ensi silmäyksellä ja päätin, että kokeillaan sitä Zoraa kuitenkin, kun on niin oikea värikin.

IMG_2079

Zora Cardigan, Drops Alpaca, 3,5-puikot

Mikäli olen niin kielinero kuin kuvittelen, sanotaan ohjeessa, että neuleen on tarkoitus olla hieman väljä. Koska en kuitenkaan halunnut liian isoa, tein tyypillisesti kompromissiratkaisun, jota en testannut millään mittauksilla tai mallitilkuilla, mutta ryyditin suurilla toiveilla. Neuloin s-koon hieman ohjetta suuremmilla puikoilla. Ja siitä tuli täydellinen.

IMG_2082

Malli on kaunis ja tätä on todella helppo pitää. En ihmettelisi, vaikka joskus innostuisin neulomaan toisen kappaleen näitäkin, jossain kaukaisessa tulevaisuudessa ainakin.

IMG_2083

Ja sitten vielä yksi, joka ei sen isompia esittelyjä kaipaa, vihdoin viimein se toinen Rocky Coast Cardigan, tällä kertaa Dropsin Liman sävyssä kanerva:

IMG_2086

Tämä on pikkuisen lyhyempi ja ryhdikkäämpi kuin se ensimmäiseni, mikä ei sinänsä haittaa. Mitä tästä nyt enää sanoisi. Varmaan lähinnä, että Rocky Coastit taitavat riittää minulle vähäksi aikaa.

IMG_2089

Lima taas ei. Tilasin itselleni Böökistä uutuusväriä, rubiininpunaista ja siitä pitäisi vääntää tässä joskus Burrard. Prosessineulojalla oli taas niin ihana takki, että ei voi kestää.

Mainokset

Maisteripaniikki

Varmaan useimmille käsityöharrastajille on tuttu se tilanne, kun haluaa tehdä lahjat rakkaille ihmisille omin pikku kätösin. Usein kuulee myös sitä, että aikarajan lähestyessä iskee paniikkineulonta, kun ei saa asioita ajallaan valmiiksi. Ja tällä kertaa tosiaan näytti siltä, ettei minulle kävisi niin. Se oli niin lähellä.

Ystävä ilmoitti valmistumisestaan ja juhliensa ajankohdasta syksyllä hyvissä ajoin. Juhlat olisivat joulukuun loppupuolella. No mikäpäs siinä, eikun lankoja ostamaan ja helppo pikku Annis-huivi puikoille. Käytin vielä oikein huolella aikaa värin valintaan, että sain täydellisen. Ja mikäs se on joululomalla neuloskellessa, aikaa on vaikka muille jakaa. Ja lahja todella oli valmis jopa viikkoa ennen juhlia. Täydellistä.

Sittenpä tuli tapaninpäivä ja mentiin perinteisesti syömään tämän ystävän ja hänen kaksoissiskonsa kanssa, joka myös on vanha tuttu rakas ystävä. Sitten kävi ilmi, että myös kaksonen numero 2 on valmistunut vastikään. Käytiin osapuilleen seuraava keskustelu:

Minä: ”Ai siis sinäkin olet nyt valmistunut? Onnea vaan! Enpäs tiennytkään.”

Kaksonen 2: ”Niin, meillähän on nyt sitten lauantaina ne yhteisjuhlat.”

Minä: ”—!”

Kolme päivää aikaa. Mielessä raksuttaa hurjasti. Mielikuvitus loihtii vaihtoehtoja eteeni ja toteaa, että onhan se nyt ihan kökköä viedä toiselle itsetehty huivi ja toiselle suklaalevy ja suihkugeelipakkaus. Ei auta. Täytyy edes yrittää, joten eikun langan ostoon ja puikot soimaan. Helkkari. Ja päivää ennen h-hetkeä matolla tosiaan kuivuvat seuraavat lahjat:

2012-12-29-439

Annis x2

Violetti: Silkbloom Extra Fino

Punainen: En muista, se ensimmäinen vastaantullut oikean värinen ja vahvuinen lanka, joka ei ole jotain akryylimössöä, vaan täyttä villaa.

Puikot 5

Fiilis: Voittajana taistelukentällä

Parastahan tietysti oli sitten juhlissa nähdä maistereiden ilahtuneet ja innostuneet ilmeet, että eipä se väkerrys hukkaan mennyt. Lisäksi sain tietää, että maailmassa on ainakin yksi mies, jonka mielestä käsitöitä tekevät naiset ovat tosi kuumia. Iloitkaamme tästäkin.

2012-12-29-440

Taas kerran tuli tietysti vannottua, että seuraavalla kerralla ostan ihan kaikille ne suklaalevyt ja suihkugeelipakkaukset, mutta eiköhän tässä kaikki jo tiedä, kuinkas sitten käykään, kun seuraavat juhlat ovat ovella.