Archive | joulukuu 2012

Kolme yötä jouluun on…

Mikä on muuten yksi eniten inhoamiani joululauluja, by the way, niin kuin kaikki semmoiset, missä lapset laulavat tekopyhästi hartaudesta. Kenties sellainen herättää harmillisia muistoja omasta lapsuuspersoonallisuudestani… Mutta joo. Unettoman ja työntäyteisen viikon loppupuolella pää tuntuu edelleen käyvän vähän ylikierroksilla, vaikka pitäisi alkaa tajuta olevansa joululomalla. Joskus olen kuullut, että tarpeeksi kova väsymys vastaa humalatilaa ja tämänaamuisesta päänsärystä päätellen siitä voi tulla myös krapulaan. Tänään olen kuitenkin käyttänyt ylikierroksiani hyväksi siivouksen ja paketoinnin merkeissä ja yksi kappale piparkakkutaikinoitakin pitäisi pistää tänään alulle.

Jospa se joulu tästä käynnistyisi, jollei muulla niin materialla. Ehdin jo lahjoa itse itseäni ja minua on lahjonut jo muutama muukin ihminen.

IMG_2061

Huovutetut tohvelit, tällä kertaa jouluksi eikä pääsiäiseksi

Drops Eskimo

puikot 6

Fiilis: Hei tonttu-ukot hyppikää

IMG_2063

Pakkasilla huomaa aina, miten älyttömästi tässä asunnossa vetää. Mikä on sinänsä hassua, sillä ilma täällä ei silti vaihdu eikä kierrä millään. Takaoven edessä istuskellessa huomaa joskus, etteivät ohuet villasukat enää riitä. Kotitossut syntyivät siis, kauniin joulunpunaisessa värissä.

IMG_2056

Pallotkin ovat löytäneet paikoilleen. Riippuvia koristeita on nyt vähän joka puolella. En ole yleensä vaivautunut juuri koristelemaan asuntoamme jouluksi, sillä joulu vietetään kuitenkin jossain ihan muualla, mutta tänä vuonna olen ostanut jouluvalojakin. Tonttukoristeita ei sentään vielä näy… Paitsi että mullahan muuten ois yksi semmoinen, pitäisköhän se kaivella esiin…

Ja sitten on tietysti käynnissä hirveä pähkäys siitä, mikä neule lähtee mukaan joulureissuun. Nyt kun onnistuin saamaan käsiini pienen nöttösen valkoista Fabelia, niin ajattelin, että voisin hiipiä Mysteerin rippeille, vähän niin kuin se kaikissa nuoruuden aikaisissa mysteerikirjasarjoissa oleva tyhmä poliisi, joka ehtii paikalle vasta kun joukko fiksumpia teini-ikäisiä on jo paljastanut kaiken. Sinänsä minulta uhkarohkea veto lähteä kokeilemaan kirjoneuletta aikana, jonka pitäisi olla rentouttavaa ja laiskanpulskeaa, mutta ehkä pakkaan mukaan jonkun ainaoikeaa-hätävarankin…

IMG_2064

Mikäli en saa aikaiseksi päivittää blogia enää ennen juhlallisuuksia, niin ihania ja rauhallisia pyhiä kaikille, syökää sitä, mikä ikinä tekeekin teidät iloisiksi jouluisin, hössöttäkää niin paljon kuin tykkäätte tai olkaa hössöttämättä ja viettäkää juuri sellainen joulu, kuin hyvältä tuntuu!

IMG_2060

Mainokset

Joulukauden aloitusta…

Hurahdus. Yllättävästä luonteestaan huolimatta se voi myös hiipiä hiljaa selän taakse ja joskus sen huomaa vasta ollessaan korviaan myöten, no, esimerkiksi vaikka joulupalloissa. Eteneminen on vaivihkaista ja diagnoosi tulee joskus surullisen myöhässä.

Esimerkiksi näin:

Vaihe 1. ”Neulotut joulupallot? No kaikkea sitä pitääkin olla. Ehkä joku joskus jossain, mutta en varmasti ainakaan minä koskaan ikinä missään. Kummia muhkuroitakin joka puolella. Njäh.”

Vaihe 2. Vuoden päästä. Lankakaupan sohvalla asemoituna siten, että aina katsetta nostaessa silmiin osuvat punaisena ja vihreänä kivasti kiiltävät Cotton Viscose-kerät. ”Hei noista tulisi ihania joulujuttuja. Mitähän ne vaan olisi… Jotain koristeita ehkä… Hei! Joulupalloja! Joo, sehän on mahtava idea.”

Vaihe 3. ”Mutta mitään kuvioita en ainakaan tee. En ainakaan tästä Arnen ja Carloksen kirjasta. Enhän mää ees osaa kirjoneuletta. Sitäpaitsi ei täällä ole mitään kivoja kuvioitakaan. Yhtään. Kokeilenpa itse jotain…”

IMG_2045

Vaihe 4. ”Joo, nää on kivoja, mutta käy vähän tylsäksi. Jos vaikka raitoja?”

IMG_2048

Vaihe 5. ”No on kyllä aika rumia. Mitähän sitten keksis… Lumihiutaleet ois kyllä kivoja. Tässä Arnen ja Carloksen kirjassahan näitä kyllä olis… Joo, täähän onkin ihana kuvio! Ja jos tekee punaisen, niin pitää tehdä vihreäkin. Ja oikeastaan se violettikin vois olla jouluinen, pitääpä käydä kaupalla taas.”

IMG_2050

Vaihe 6. ”Hei, miksen mää huomannut, että täällä on tämmöinen ihana kellokin? No oli kyllä aika veemäinen neuloa, mutta jos tekee punaisen, niin pitää olla vihreäkin.”

IMG_2052

Vaihe 7. ”Hei, sydämiä! Vähänkö tää Arnen ja Carloksen kirja on ihana! Ja jos tekee punaisen, niin eihän se riitä. Jos vaikka violetti…”

IMG_2053

Vaihe 8. ”Joo, mitähän sitten… Pitäisköhän laskea, montako mulla jo on…”

IMG_2055

Vaihe 9. ”AAAAAAAAARGH!”

Totuus on nyt iskenyt ja päässyt tunkeutumaan tajuntaan asti. Tein sitten 17 joulupalloa, vaikka piti kokeilla muutamaa. Lankana toimii siis Dropsin Cotton Viscose, pallot on neulottu 2,5-puikolla ja kuviot jääkide, sydän ja joulukello löytyvät siis Arnen ja Carloksen Joulupallot-kirjasta. Yhteen palloon kuluu karkeasti arvioiden kymmenisen grammaa lankaa. Nyt kun ne on sormet verillä täytetty, niin pitää alkaa kehitellä jotain kivaa sommittelua kodin jouluistamiseksi.

Se hyvä puoli tässä on, että ainakin olen ajoissa. Ehdin nauttia pallomerestäni koko joulukuun. Olisi jotenkin niin tyypillistä, että nämä olisivat valmistuneet joskus loppiaisena.

Bad hair day

Monet seuraamani blogit ovat jo siirtyneet joulutunnelmaan, mikä on mainiota. Itsekin olen neulerintamalla jo sille suunnalle rymistellyt, mutta ennenkuin täällä sinne asti päästään, laitetaas vielä yksi syksyn otos esille, niin päästään siitäkin.

En hankkinut Coastal Knits -kirjaa vain ja ainoastaan neuloakseni tonnikaupalla Rocky Coasteja, vaikka siltä saattaisi jossain määrin vaikuttaa. Kirjan ohjeista heti houkutti myös Rustling leaves beret, joka taas vaihteeksi tietysti näytti mallin päässä ihan erilaiselta, kuin omassa.

IMG_2030

Rustling leaves beret, kirjasta Coastal Knits

lanka Drops Baby merino

puikko 2,5-3

Fiilis: sievähän se toki on…

IMG_2014

Ei sillä, mallikuviohan on todella kaunis ja langan väri mitä sopivin, mutta myssyn käyttötarkoitus tässä ainakin omalla kohdalla mietityttää. Minulla on ollut tapana vihata kaikkea ylimääräistä päässäni, pipoja käytän vain jos on liian kylmää olla ilman. Tämän myssykän kanssa pitäisi opetella ihan uudenlainen asustekulttuuri, sillä se on vaan pieni ja söpö, ei oikeastaan lämmin ja Oulun talvisessa tuulessa voi olla varma, että pääsee korvistaan tämän kanssa. Tästä voisi toki tulla pelastaja niille aamuille, kun nukkuminen kiinnostaa tukanpesua enemmän ja pitäisi kuitenkin olla lähdössä ihmisten ilmoille. Siis jos opin käyttämään hattua sisällä. Oletteko koskaan nähneet, kun esimerkiksi kissalle laittaa sukat tai jouluna yrittää kuvata sen söpösti tonttulakki päässä? Sätkyt ovat vähän samanlaisia. Silmälasien hankkiminen oli vuosien uuvuttava totutteluputki. En tiedä miksi.

Mutta ihminen on sentään halutessaan muutokseen kykeneväinen otus. Ehkä minäkin vielä kasvan tähän hommaan. Tai sitten joku mielessäni satunnaisesti arpoma kaveri saa tästäkin pehmeän paketin…