Archive | marraskuu 2012

Ruusunpunaiset aamut

Irkkusukkani löysivät lopulta irkkutanssijattaren jalkoihin. Luopumisen tuskaa lievensi se, että myös hän ymmärsi hyppiä niissä lailla iloisen menninkäisen. Jei.

Alkaneiden pakkasten kunniaksi olen tottakai heti kipeänä, joten on taas hetki aikaa purkaa bloggausjonoa. En toki erityisemmin rakasta kylmää, mutta pakkanen tuo mukanaan monia hyviä asioita verrattuna viikkoja kestäneeseen harmaaseen tihkusateeseen. No, jätetään jäiset tienpinnat sikseen ja keskitytään kauniisiin, kirkkaisiin aamuihin, jolloin nouseva aurinko joskus värjää taivaan kauniin vaaleanpunaiseksi. Sellaiset aamut inspiroivat muun muassa tekemään tämän huivin:

Daybreak, ohje Stephen Westin luomuksia

lanka: Semilla extra fino

puikko 4

Koska käytin ohuempaa lankaa, kuin ohje käskee, mutta halusin vähän paksumpia raitoja, tein ne neljällä kerroksella. Kokoa en niin ohjeesta kytännyt, jatkoin raitoja kunnes tuntui sopivalta.

Ja tämähän on aivan ihana. Ehdoton lempihuivini tällä hetkellä. Värit ovat erillisinäkin kivoja, mutta yhdessä korostavat toisiaan todella kauniisti. Lanka oli ihanaa neulottavaa ja neulepinta huopuu hivenen käytössä mukavan pehmeäksi.  Kaikki hyvin siis.

Daybreak on siitä ovela neulemalli, että se kiemurteli ja juonitteli mieleeni pitkään ja hartaasti ja puhtaasti sosiaalipsykologisen ryhmäilmiön kautta. Kun näitä alkoi pikkuhiljaa putkahdella neuleblogeihin ajattelin, että joo, ihan kiva, mutta eipä kyllä yhtään minun tyyppiäni. Sitten niitä tuli lisää ja aloin huomaamattani leikitellä ajatuksilla siitä, millaisia värejä yhdistäisin toisiinsa, JOS nyt jostain kumman syystä haluaisin tällaisen tehdä. Sitten serkku, jota olen jatkuvasti tupannut jäljittelemään liki kaikessa, teki näitä monta putkeen ja ylisti, miten ihania ne ovat ja miten niihin voi kääriytyä, jolloin huomasin ajattelevani, miksei minullakin ole tuollaista. Työharjoittelupäivät lankakaupalla ja yhtäkkinen valaistuminen Semilla-hyllyllä olivat viimeinen niitti. Siinä se nyt on. Vaikken ole raitaihminen, en sitten ollenkaan. Kaikenlaista voi sattua.

Ja lopuksi tälläkin kertaa musiikkia. Eilen julkaistiin Oulu Folk 2012 -levy, jonne meikäläisten bändin Oulubiisi on päätynyt peräti aloitusraidaksi. Tietämättäni päädyin supermegajulkkikseksi yhdessä yössä, sillä kuulopuheiden mukaan biisi on jo soinut Oulun radiossa ja naamani vilahti Pohjois-Suomen uutisissa, joissa pyörähti pätkä musavideota. Nyt ei sitten varmaan enää uskalla kotoa poistua, kun villiintyneet fanilaumat saattaisivat käydä päälle. Neuleblogiinkin videomme sopii hyvin, sillä siellä esiintyy myös kesällä esitelty Ishbel-huivi.

Näihin kuviin tällä kertaa, mukavaa loppuviikkoa ja alkavaa adventtia kaikille! 🙂

Mainokset

Happy Saint Patrick’s Day!

Ai että vasta maaliskuussa? Muttakun minulla olisi nyt juuri oikeanlaiset sukatkin!

Celtic Spirit Socks, suunnitellut Judy Alexander

Kirjasta Sock Club: Join the knitting adventure

Lanka: Louhittaren luolan Väinämöinen, väri Metsä

Puikot 2,5

Mutta hei, onhan Oulussa ne irkkufestarit! Jaa että nekin meni jo… Mutta mikä sitten eteen, kun kovin niin haluaisin hyppelehtiä ympäriinsä lailla menninkäisen, laittaa päähän hassuja hattuja, juoda käyneitä omenoita ja kuunnella musiikkia, joka ei ala mistään eikä lopu minnekään. Eihän semmoista nyt voi muuten vain tehdä, kun se on kuitenkin aika noloa. Paitsi Patrikin päivänä.

Huokaus… No, sukat odottelevat aikaansa. Tai oikeastaan, tiedättekö sen sädekehätyypin, joka ilmestyy olkapäälle ehdottelemaan asioita, jotka eivät ole mukavia, mutta autuaan hyveellisiä? No, se pelle yrittää sanoa minulle, että minulla on eräs ystävä, jolle nämä sopisivat erinomaisesti, vaikka joululahjaksi. Njäähnjäääääähnjääh… Helkkari. No, ehkä parempaa minääni tukee juuri sopivasti Tuulen viemää-teoksessa vastaan kävellyt kirjallisuussitaatti, joka esittelee Scarlett O’Haran kuolemattomia ajatuksia:

”Hullunkurista, että vaaleaverikkö yrittääkään käyttää tuota väriä. Hänen ihonsahan on vihreä kuin vanha juusto.”

Ehkä minun on sitten tyytyminen sateenkaariin…

Perussukat Drops Delight-langasta, väri ylläripylläristi sateenkaari

puikot 2,5

Sukat saivat kuoroleirillä jo kehujakin. Ihan kivat ne ovat, vaikka kutittavat välillä vietävästi, kärkikavennus on susiruma, ja väärässä valossa (jota yleensä on enemmän tarjolla) väri näyttää kissanoksennukselta. Tämän lisäksi toinen kerä piti sisällään kaksi solmua, jotka katkoivat liukuvan värityksen aika väkivaltaisesti. Mutta Delightia oli kiva neuloa ja kyllä ne käyttösukkana toimivat.

Ja sitten vielä kaikkien riemuksi, iloksi ja riesaksi jaan laulun, joka minulla alkaa soida päässä AINA, kun näen kelttisukkani. Eikä lähde pois, ei sitten millään. Enjoy!

Loistouutisia

”Ihanan pipon sisään mahtuu paksumpikin tukka”, sanotaan ohjeessa.

Riemun päivä. Vihdoinkin mahtuvat kaikki kolme hiustani samaan hattuun.

Blue Cup, Drops, Karisma superwash, melkolailla tasan 100 g, puikko 4

Tai Luumupää, kuten meilläpäin sanotaan.

Lämmin on ja mukava etenkin pyöräillessä. Päivän hopeareunus: kun ei ole ylimääräistä tukkaa tiellä, niin mahtuvat korvatkin sisään.

Ei muuta tällä kertaa.