Papparaistakki

On se vaan kiva, miten vanhetessa alkaa pikkuhiljaa työstää lapsuutensa traumoja ja hyväksyä asiat niin kuin ne ovat. Olen usein valittanut isoon ääneen ja kaikille, kuinka elämääni on synkällä tavalla varjostanut jatkuva ajautuminen miesrooleihin joka paikassa. Kun menin lapsena mummolaan, ukki kysyi aina, että ”mitä poika”. Se oli kenties tarkoitettu huumoriksi, mutta saattoi vahingossa suggeroida minut vetämään miesrooleja puoleeni. Lapsuuden leikeissä esimerkiksi, kun leikittiin serkun kanssa Marttia ja Hienohöyhentä. Aina Martti. Kerran sain oikein erikoissopimuksella olla Hienohöyhen ja se tuntui, no, katkeralla tavalla VÄÄRÄLTÄ. Koulunäytelmissä. Yhdessä näytelmässä oli 30 roolia ja vain yksi miesosa. Arvatkaa kenelle se osui. Musiikkiluokilla yläasteella piti laulaa tenoria, kun kaikki pojat saivat muka yhtä aikaa äänenmurroksen, eivätkä muka enää päässeet niin ylös. Pellet.

Miksi siis taistella jatkuvasti vastaan, kun voi hyväksyä erottamattoman maskuliinisuusosansa ja elää sen kanssa? Siksipä teinkin itselleni vanhuuden varalle, minkäs muun kuin pappatakin!

Pappatakki, koko M

Novita syksy 2008

lankana Cascade 220

Dropsin puhvelinsarvinapit

Minulle käy näemmä useinkin niin, etten kiinnitä johonkin neulemalliin mitään huomiota lehdessä tai kirjassa, mutta ihastun siihen nähdessäni sen jonkun toisen päällä jossain ihan muualla. Tämän bongasin Hepsin blogista ja päätin kokeilla itsellekin. Puljailuksi meni taas, kun käytin ohjetta ohuempaa lankaa ja puikkoa, mutta Novitan kokomitoitukset ovat kokemukseni mukaan aika löysiä, joten puljailulla tästä sai ihan kivasti tyköistuvan.

Ainoa asia, mikä ottaa päähän, on tuo napitus. Lueskelinkin kokemuksia, että napinlävet kannattaisi tehdä kauemmas reunasta, etteivät irvistelisi ja niin kyllä teinkin, mutten tarpeeksi. Napit kiinni takki näyttää siltä, kuin olisin optimismin puuskassa ahtautunut johonkin ihan liian pieneen, vaikkei se sitä olekaan. Ei ole! Vannon! Toivon, että takki joskus löystyy käytössä sen verran, että loppuu ne irvistelyt.

Lanka on aivan ihanaa. Ja takki on lämmin. Olen aamuisin pyöräilemään lähtiessäni laittanut sen farkkutakin alle ja muutaman kilometrin päästä on täytynyt heittää farkkutakki pois ja siltikin on kuuma.

Ja kun nämä nyt tuli kuvattua yhtä aikaa, niin pistetääs samaan postaukseen vielä kämmeniä lämmittävät Karisma-lapaset.

Lanka tuli kesällä mukana Liettuasta. Siinä luki merinovilla, mutta tuntuu kyllä ihan tavalliselta villalta. Vaikka ei kait siinä, ihan sama. Minulla on tänä syksynä ollut hirmuinen palmikkoinnostus, haluaisin niitä joka paikkaan. Ja viininpunainen on ollut kummasti in. Sitä tulee näkymään jatkossakin.

Nyt, etten aivan unohtaisi naiseuttani, taidan mennä tiskaamaan. Eiks ne ollu niitä akkojen hommia?

Advertisements

3 thoughts on “Papparaistakki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s