Sisäinen lapsi ja kädentaitomessut

Kävin eilen toista kertaa kädentaitomessuilla, joten kyseessähän alkaa pikkuhiljaa olla jo perinteeksi muodostunut reissu. Tällä kertaa tosin olin tiskin paremmalla puolella näytteilleasettajan apulaisena, joten enimmiltä ihmistungospaniikkikohtauksilta vältyttiin tänä vuonna. Messuilla oli mukava meininki, ihmiset ovat hyväntuulisia ja tarjolla olisi taas ollut kaikenlaista ihanaa. Asiakaspalvelun yhteydessä oli myös mainio tilaisuus tehdä ihmistieteellistä käyttäytymistutkimusta. Jutustelujen perusteella varsin monet ihmiset kokivat messuilla heräämisen itsepetoksesta, kun olivat muka vakaasti aikoneet tulla ”vain katselemaan”. Heh. Niin aina. Pari ihmistä olisi myös halunnut ostaa pinkin Revontuli-huivini. 🙂

Eräällä asiakkaalla oli myös päällään aivan uskomattoman ihanan näköinen Esteri-pusero. Olen näitä kuvia kyllä nähnyt aiemminkin, mutta jostain syystä kuvion näkeminen livenä vaikutti enemmän. Pitää melkein alkaa harkita itsellekin, kun ei tuota projektijonoa ole vielä tarpeeksi muuten.

Mutta sitten siihen sisäiseen lapseen, joka työvuoron päätyttyä kierteli messut läpi ja päätyi tasan kahdelle kojulle. Toisessa myytiin oikeaa karkkia, toisessa karkkikoruja.

Tämmöinen löytyi Elvarin kojusta, joka oli kaikkine ihanuuksineen sokerihiirelle aika hypnoottinen paikka. Ja valitettavasti tuolla nettisivulla näyttäisi myös olevan verkkokauppa, että saas nähdä. Näitä donitseja olisi ollut isoinakin kaulakoruina, joita ensin himoitsin, mutta koska olen köyhä ja pihi, ostin pienemmän kännykkäkorun ja tuunasin valtaisalla taidolla ja mielikuvituksella siitä kaulakorun. Aivan upeita koruja kyllä.

Nojoo, olisi sitten noita valmistuneita neuleita aika paljon ja pitäisi esittelyjonon purkua alkaa jostain päästä harrastaa. Kun nyt karkkimaailmaan päästiin, niin pistetääs esille yksi kappale karkkivärisiä kaulureita.

Drops, Seashell

lankana Simpuran blogista voitettu käsinvärjätty 7 veljestä

Fiilis on ihan kiva. Tämä kauluri on mukava vetäistä neuletakin ja huivin alle kylminä aamuina, kun lähtee pyöräilemään, pitää viiman loitolla. Olen ilmeisesti karaistunut jälleen vähän enemmän, tämä kutittaa kaulaa yllättävän vähän, vaikka minulla aluksi olikin epäilykseni lankaa kohtaan. Tein kaulurista tarkoituksella aika napakan, sillä edellinen, merinovillasta tehty kaulurini on lörpsähtänyt aika pahasti ja päästää ikävästi kylmää sisään.

Tämmöisiä tällä kertaa. Lupaan vakaasti kiristää kirjoitustahtia, saisi joskus nämä kamppeet tänne, kun lisääkin on koko ajan tulossa puikoilla…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s