Archive | syyskuu 2012

Jotain pientä

Nyt kun olen aloittanut uuden koulun ja saanut vielä vähän töitäkin siihen sivuun, on neulominen vähän päässyt kärsimään. Tai no okei, myönnetään, tekosyy ja huono selitys, jolla yritän peitellä sitä, ettei mikään tule valmiiksi asti, kun aloitan aina jotain uutta. Yhdet ihanat lapaset ovat odottaneet peukaloita jo kuukauden. Siis niitä juttuja siinä lapasen sivussa, joiden neulomiseen menee alle tunti. Just. Sukat ovat yhtä kärkeä vaille valmiit. Neuletakista puuttuu napit. Kaksi takkia pitäisi oikeastaan vain kastella. Yhdet lapaset ovat valmiina ja käytössä, pitäisi vain kuvata. Ja yhdestä huivista puuttuu viimeinen nurkka, johon menisi ehkä kolme minuuttia. Argh. Noniin, paljastuipa taas luonteesta jotain olennaista. Pitäisköhän tämä prosessoida jotenkin?

Kuitenkin, kaiken kiireen keskellä lupauduin yhteen työhön, jolla on vielä deadlinekin. Miekkosen siskonpoika on ollut olemassa jo vuoden verran maailman suurimpine sinisine silmineen, ja vaikka emme juhliin asti pääsekään, niin jotain pientä piti värkätä.

Neulotut sukat, 12/18 kk-kokoiselle pötkölle

lankana Drops Delight

puikot 2,5 mm

Oli ihan hupaisaa neuloa sukat tasona. Hauskinta on, kun neuloessa alkaa pikkuhiljaa hahmottua, miten homma toimii. Lisäsin pitsireikiin letitetyt nyörit, kun satiininauharusetit eivät tuntuneet tarpeeksi miehekkäiltä 1-vuotiaalle pojalle. Toivon kovasti, että sukat ovat sopivat, siitä alkaa olla paria kuukautta vaille vuosi, kun kyseistä tyyppiä edes näin ja kasvamista on oletettavasti tapahtunut sen jälkeen.

Oon muuten ihastunut tähän Delightiin, vastoin kaikkia ennakko-oletuksiani. Tästä on tulossa sukat itsellekin. Olen muutenkin alkanut käyttäytyä omituisesti ja herättänyt hämmennystä lankakaupassa ihailemalla vihreitä, sinisiä, keltaisia ja oransseja lankoja. Siis onhan ne hienoja, ennen en vain ole välittänyt ollenkaan ja ne ovat menneet suoraan kategoriaan Jonkun Muun Juttu. Syksy?

Mainokset

Lappusia

Suitsutusta sataa ovista ja ikkunoista ja mikäs sen mukavampaa. Olen saanut tässä lähiaikoina peräti kaksi tunnustusta!

Tämmöinen lappu saapui kahdesta osoitteesta, toinen serkkutytöltä ja toinen Eriparivillasukka-blogista. Olen kaikesta saamastani huomiosta tottakai aivan pähkinöinä, kiitos muistamisesta! ❤

Sitten tässä piti vissiin tehdäkin jotain.

Tunnustukseen liittyvät seuraavat säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

Haa, tehty.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

Tässäpäs tulikin sitten tenkkapoo. Blogien lista on päässyt kasvamaan viime aikoina, mutta koitetaanpas keksiä viisi.

Eriparivillasukka saa myös minulta tämän lappusen, sillä heti kun sain ensimmäisen tunnustuksen, ajattelin että sinnehän se pitää toki laittaa. Olin vaan hidas ja laiska ja saamaton, niin sieltä ehdittiin ensin…

Muita lemppareita:

Yhden kissan orja

Simpuran supinat

Missä neuloimme kerran

Napit puuttuu

Mainittakoon vielä, että myös Outo lintu linnassa on toki alusta lähtien ollut lemppareitani eikä pelkästään sisäänpäinlämpiävistä sukulaistensuosimissyistä. Joillakin tämä tunnustus jo tosiaan on ja eivät välttämättä jaksa sitä uudelleen linkittää, mutta ihanpa vaan tiedoksenne, että kivoja ovat bloginne. 🙂
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.

Haa, senkin tein jo ennenkuin luin sääntöjä. Olen epäjärjestelmällinen neroaivo.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Tehty. 😀

Ja koska sain tunnustuksen kaksi kertaa, eikä ilosta meinaa loppua tulla, niin laitetaanpa tähän vielä toinenkin kuva.

Olen kuullut, että kommentoinnin kanssa on ollut hankaluuksia. En oikein tiedä, mitä sille voisi tehdä, yritin noita asetuksia katsella kyllä… Harmillista, toivottavasti vielä joskus onnistuu.