Archive | elokuu 2012

Solomussa jälleen

Koska Knotty-sormikas on nerokkain ja istuvin (ja itse asiassa tarkemmin ajatellen myöskin ainoa) sormikasmalli, jonka olen koskaan neulonut, piti tehdä toiset samanlaiset. Tällä kertaa ei värissä hissuteltu.

Knotty Gloves by Julia Mueller (rav)

Lanka: Louhittaren luolan Väinämöinen värissä Ärjy

puikot 2,5

Fiilis: Onneksi sää kylmenee!

Joku on joskus saattanut huomata, että minulla on mieltymys/intohimo/pakkomielle punaisen ja pinkin erilaisiin variaatioihin. Lumoavassa langassa Väinämöiskorista esiin pilkistävä Ärjy oli näin ollen kuin, ööh, jokin hyvin houkutteleva asia jollekin joka ei voi sitä vastustaa (sori, kaikki mieleen tulleet vertauskuvat olivat tänä aamuna aivan liian epäimartelevia tai painokelvottomia, johtuneeko levottomista yöunista tai jostain…). Jotenkin näin vyyhdin jo valmiiksi sormikkaina, joten eikun tuumasta toimeen. Ja nämähän istuvat taas aivan täydellisesti.

Itsensä kuvaaminen oli taas aikamoinen seikkailu. Ei tartte luulla, että tuossa kupissa oikeasti kahvia olisi, tuossa vaiheessa se on jo luultavasti pitkin nurmikkoa. Tai vähintäänkin jääkylmää kaiken ulkona patsastelun ja poseerauksen jälkeen.

Kun syyskirpeät aamut ovat vihdoin alkaneet, ovat Knottyt olleet jo ahkerassa käytössä koulumatkoilla. Siksi ne pitikin hetimiten kuvata tänä aamuna ensimmäiseen kokeeseen kertaamisen sijasta, etteivät ehtisi pahasti nuhjaantua käytössä ennen esittelyä.

Nii että in your face kylmyys ja palelu, tänä syksynä mulla on Rocky Coast Cardigan ja villasormikkaat! Mun huudeille ei ole asiaa.

Mainokset

Ishbel

Heräsin aamulla puoli viideltä, sillä vieressänukkuja lähti työmatkalle ja ei siinä oikein enää saanut unta. Noustessani mietin, miten kivasti ehdinkään nyt tehdä kaikkia kouluhommia alta pois. No, kahdeksaan mennessä olin saanut neulottua lapaseen kärjen. Ajattelin juuri alkaa kirjoittaa pitkästä aikaa blogia, kun huomasin, että pitää lähteä. Jänniä nämä opinnot nykyään…

Viime viikot ovat kuluneet lähinnä kesän viimeisillä bändikeikoilla sekä totutellessa uuteen kouluun. Käsitöitä on puskenut siinä sivussa ja valmiiden pino kasvaa. Olisi varmaan esiteltävää koko syksyksi, vaikken neuloisi enää riviäkään… Aloitetaan siis jostain.

Ehkä joku muistaa, että aloin kesän alussa neuloa Ishbel-huivia. Se on ollut valmiskin ehkä kuukausikaupalla ja päässyt esimerkiksi musiikkivideolle, joka varmaan julkistetaankin joskus, kunhan miksaukset on saatu hiottua. (Ne on just niitä ukkojen hommia, joihin en koske pitkällä seipäälläkään, jankatkoot siellä kopissa keskenään rummun ja basson balansseista ja kitiskööt nyansseja, ihan samalta se minun korvaani kuulostaa kuitenkin. Minusta ei taida saada leivottua kovin kelvollista levyttävää artistia näillä eväillä…) Ishbel oli todella miellyttävää (siis helppoa ja aivotonta) neulottavaa ja kuvio on oikein kaunis.

Ishbel

Drops BabyAlpaca Silk

puikot 3,5

Pingottaminen sitten taas… Tähän asti olen yleensä neulonut huiveja, joiden pingottaminen ei ole niin justiinsa tai on kohtalaisen helppoa. Tämän kanssa sai sitten kykkiä ihan urakalla, jolloin ehti taas monta kertaa kyseenalaistaa tämän harrastuksen hauskuuden. Kokokin lopulta yllätti. Halusin muka oikein ison huivin ja tein ohjeesta sen isomman koon. En sitten tiedä miksi, mutta ei se nyt niin kovin iso ole. Olisko sitten pitänyt käyttää isompaa puikkoa tms… Lankaakin jäi vaikka kuinka paljon yli. Kun olisi tiennyt, niin olisin tehnyt ehkä vielä ohjetta enemmän mallikertoja tuohon pitsiin… Mutta menkööt. Teen siitä vaikka pipon kaveriksi tai jotain.

Pää lyö aikaisin maanantaina heränneellä tyhjää… Mitähän tästä nyt sitten sanoisi? Onpahan nyt sitten musta huivi. Lanka on oikein ihanaa. V-muoto on plussaa.

Päiväunet voisivat juuri nyt olla maailman paras asia.

 

Kaunas on my mind

Minä ja miekkonen kävimme matkalla Liettuassa. Kaunas osoittautui loistavaksi lomakohteeksi ihmiselle, jota lomassa viehättävät kiireettömyys, kauniit vanhan kaupungin maisemat ja rakennukset, lukuisat kivat kuppilat, joihin voi pysähtyä aina kun huvittaa, sekä tietysti ruoka, ruoka ja ruoka. Lomamatkoillahan ihaninta on se, ettei silloin koskaan liho ja rahaa riittää aina kaikenlaisiin heräteostoksiin ja herkkuihin. Vasta kotona voi sitten ihmetellä, milloin minusta tuli tämmöinen läski ja kuka vei kaikki rahat, mutta lomamatka on silkkaa zeniä.

Kovin tarkkaa matkakertomusta ei liene tarpeen rustailla (eli olen jälleen liian laiskalla tuulella sellaiseen), mutta koska minulla on tapana pyrkiä keräämään elämän käpyjä matkani varrelta, niin muutamia asioita tuli opittua tälläkin lomamatkalla, vaikka kovasti yritinkin jättää aivot narikkaan. Ikiaikaista viisautta siis tarjolla jälleen.

1. Jälkkärit.

Kun nyt tosiaan seisot sen jäätelöaltaan edessä, joka näyttää siltä, että voisit riehaantua, hypätä sekaan ja vaipua karkkimaahan, jossa eläisit iäti hattaraunelmissa ja uisit sokerissa, niin syö sitä jäätelöä juuri niin paljon kuin huvittaa. Kotona ottaa päähän, jos et tehnyt niin. Siis ainakin jos sattuu olemaan minä. Tällä reissulla kuuntelin sisäistä ääntäni ja korjasin urakalla kaikki vääryydet ja katkeruudet, jotka tarttuivat mukaan vuosia sitten Italiasta.

2. Jos ei ole luistellut vuosiin, niin ei kannata kokeilla luistimilla tanssimista, vaikka taustalla olisikin hyvä biisi. Kaunasissa yksi kokeiltu erikoisuus oli luistinrata ostoskeskuksessa. Ajatuksena oli liidellä lailla jääprinsessan ja näyttää noille luistimiin tottumattomille liettualaisille, miten tämä homma toimii. No, siinä vaiheessa kun muuvit Bryan Adamsin tahtiin eivät todellakaan toimineet, selän takaa kaartoi joku taitoluistelijatyttönen kolmen metrin säärillään, tekaisi pari piruettia ja kietaisi jalkansa niskan taakse. Että se ylpeyden synnistä sitten minun osaltani.

3. Vaateostokset ovat ihan yhtä hanurista ulkomaillakin. Ei kannata harrastaa. Olut sen sijaan on kylmää, hyvää ja halpaa. Kannattaa harrastaa.

4. Hyvät, tukevat kengät ja sukat jalkaan. Kun kävelee joka päivä ainakin 10 kilometriä, niin paikallisten korkkari-ihmeiden omituisia katseita on paljon helpompi sietää, kuin rakkoja.

5. Jos nälkä yllättää Kaunasissa, niin Hesburgereita on joka kadunkulmassa ja pitsaa saa joka puolelta. Tulee niin mukavan kotoisa olo. NOT. Luin ennen lähtöä jonkun blogikirjoituksen, joka sai kulinaristin sydämen itkemään verta. Liettualainen ruoka on ihanaa, minkä lisäksi kahdet alkuruuat, naudanpihvit, jälkiruokakahvi valtavan suklaakakkuviipaleen kera sekä viisi olutta maksoivat yhteensä noin 28 euroa. Joka kuppilasta saa pientä tai isompaa naposteltavaa. Että kiertäkää ne ketjut kaukaa, jos sinne menette, elämä on taatusti liian lyhyt ja arvokas siihen, että pitäisi mennä ulkomaille syömään Hesburgerissa, kaikki kunnia suomalaiselle yrittäjyydelle ja teinivuosieni kana-ateriapiintymykselle tietty… Selventääkseni kantaani laitan muutaman kuvan olennaisuuksista.

 

6. Kansansoitinmuseossa luultavasti kuitenkin lopulta huomattaisiin, jos upeasti koristeltu hardanger-viulu katoaisi. Sitä olisi luultavasti myös kohtalaisen hankalaa salakuljettaa hameen alla. Elämä on joskus harmillista.

Sitten tietysti ne lanka-asiat. Kävin muutamia vuosia sitten Vilnassa ja olin katsonut etukäteen osoitteet lankataivaisiin ja niitä sitten karttojen kanssa metsästettiin. Nyt kaikki oli jostain syystä ihan toisin. Katselin jotain netistä etukäteen, mutta totesin, että mikä ei vastaan kävele, niin sitä en kaipaakaan. Kävin yhdessä lankakaupassa, josta velvollisuudentuntoisesti ostin pari kerää. Toisessa kävin kääntymässä, mutta en jaksanut jäädä hypistelemään. Pitipä tämäkin nähdä, mutta tuli sieltä tosiaan kaksi kerää merinovillaa ja yksi kerä kashmir-lankaa. Ajattelin niistä lapasia, minulla on selvästi joku lapasinnostus alkamaisillaan. Myyjä oli ihana nainen, joka palveli minua parhaansa mukaan, vaikka englanti olikin kankeaa ja toivotti lopuksi vielä, että ”great satisfaction with your work”. Nyt tulen varmasti onnelliseksi uusista lapasistani, kunhan neulon niitä.

Ja se on sitten ihan varma asia, että minä en vähään aikaan liiku minnekään. Kesä reissuineen ja jälleennäkemisineen oli ihana, mutta nyt voisin vihdoin kaivautua oman kodin nojatuoliin puikkojen kanssa ja katsella iltojen pimenemistä koti-ikkunoista.