Käsityöneron päiväkirja

Aina ei vaan sytytä, mutta joskus käy niinkin. Silloin on ihan hyvä, että on perinyt äidiltä sen, ettei koskaan heitä pois mitään, mikä voisi joskus edes jossain tilanteessa olla hyödyllinen edes jollekin satunnaiselle ihmiselle. Olen nimittäin vuosien pähkäilyjen jälkeen saavuttanut sellaisen huikaisevan ja täysin yllättävän neronleimauksen, että salsahameissa on saumat. Mykistävää.

Kaapissani on vuosia lojunut farkkukankainen salsahame, joka on aina tuntunut väärän pituiselta, liian pitkältä siis. Pois en ole kuitenkaan viitsinyt heittää hyväkuntoista ja periaatteessa käyttökelpoista hametta, joka nyt vaan sattuu tuntumaan vääränlaiselta päällä joka ikinen kerta. Ja tänään universumi lainasi minulle hetkeksi ikiaikaista viisauttaan ja ratkaisu oli jälleen kerran melko yksinkertainen ja tavanomainen. Nimittäin ratkoja.

Suopea kun olen, jaan viisauttani muillekin. Näin se käy: ratkotaan alin  kerros irti, minkä jälkeen homma voi käydä hankalaksi, sillä edessä on vaativa, luultavasti vuosien käsityöopintoja vaativa suora sauma helman huolitteluun. Jos kuitenkin jaksaa olla sinnikäs, niin tuloksena saattaa olla, monien minuuttien raskaan työpanoksen jälkeen, se juuri oikean kokoinen, kaikkiin t-paitoihin sopiva koko kesän lempihame.

Minulla meni ihan_oikeasti monta vuotta keksiä tämä. Parempi ehkä olla ajattelematta asiaa sen tarkemmin ja iloita siitä, että sain kivan hameen.

No, kyllä täällä aina neronpuuskien lomassa tehdään oikeitakin käsitöitä.

Tai ainakin nähdään punaista. Ja himoitaan omenoita, jostain käsittämättömästä syystä.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s