Jalokivet jaloissa

Tänä aamuna pihalla heiluessani sain kuningataridean: minäpä alan kirjailijaksi! Mestariteokseni idea syntyi kohtaamistani vaikeuksista valokuvauksen jalossa taidossa ja ideasta kehittyi riipaiseva kasvutarina, Studio Julmahuvin loistavaa määrittelyä lainatakseni, mitättömyydestä kohti keskinkertaisuutta. Hengentuotteeni nimi on Kuinka kuvata itse omia sukkiaan ja itse asiassa voisin julkaista sen tässä samantien, mitä sitä nyt painomustetta ja paperia tuhlaamaan ja kustantamojen kanssa tappelemaan. Sisältö on lyhyt ja yksinkertainen:

Kuinka kuvata itse omia sukkiaan:

a) Ei mitenkään

b) Huonosti

c) Voi nyt &¤#%/(¤”!!!

Joo, ei se ehkä Nobel-sarjassa paini, mutta voisi olla maailman lyhyinten teosten kärkinimistöä. Saa lähettää rahaa.

No ei siinä mittään, tulin sitten sisään koneelle ja katsoin, että ei nämä kuvat nyt niin huonoja olekaan, siis puhtaasti amatöörimielessä ja vieläpä digikameralla räpsittynä. Saanen siis esitellä teille jo jonkin aikaa valmiina olleet ja oikeaa hetkeään odottaneet kuningatarsukkani:

Charlotta toinen

Hopeasäie Sukka, väri Kaukola

sukkapuikot 2,5

Näiden sukkien neulominen oli suorastaan sukulaisvelvoite, sillä ne ovat serkkuni suunnittelemat. Toisaalta olin jo jonkin aikaa etsiskellyt sopivaa palmikkokuviosukkaa ja tämä kuvio on oikein kaunis. En yleensäkään ottaen pidä kovin paljon sukkakuvioista, joissa on jotenkin liikaa meneillään, pidän enemmän yksinkertaisesta koristeellisuudesta. En nyt niinkään väitä tätä kuviota yksinkertaiseksi, mutta se on kuitenkin aika sopivan hillitty minun makuuni.

Langan hommasin ihan näitä sukkia varten. Minusta Hopeasäikeellä on ihana tapa värjätä. Väri näyttää elävältä ja hehkuvalta ja parhaassa valossa vähän siltä, kuin seassa olisi jonkinlaista kimalletta, vaikkei olekaan. Näiden sukkien työnimi olikin minulla jalokivisukat, sillä jotenkin väristä yhdistettynä tähän kuvioon tulee minulle mieleen jonkinlainen kuninkaallinen jalokivi. Runosuoneni pulppuaa valtoimenaan, kuin keväinen tulva.

Mallikuvion neulominen kohtuupienellä puikolla tuntui aluksi vähän haastavalta ja jälki nyt oli vähän mitä oli. Kyllä se siitä kuitenkin lähti käyntiin ja voisin kuvitella joskus tekeväni toisetkin sukat tällä mallilla. Tai miksei vaikka Charlotta-pipon sukille kaveriksi.

Ongelma näissä sukissa tosin on se, etten raaski käyttää niitä, kun pelkään että ne menevät pilalle/nypyille/ryppyyn/venyneiksi tai edes vähän käytetyn näköisiksi. Toistaiseksi olenkin käyttänyt niitä vain edustuksellisesti tilanteissa, joissa on varmasti ihailevia ihmisiä ympärillä (bändiharjoituksissa tämä ei tosin toiminut, sillä olen nykyään bändin ainoa nainen ja miehet nyt eivät selvästikään tajua elämän herkkiä puolia) ja joihin voin mennä ensin ilman villasukkia ja vetää ne teatraalisesti jalkaan vasta kun tiedän, ettei vähään aikaan tarvitse kävellä ja kuluttaa pohjia. Ei nyt jotenkin kuulosta ihan terveeltä tämä homma, mutta toisaalta, onhan noita nyppyyntyneitä pässinpökkimiä luottosukkia jo vinot pinot, miksipä ei sitten seassa voisi olla edustussukkiakin…

Ishbel on muuten edennyt pitsikuvioonsa asti, eikä se ole estänyt aivottomuutta jatkumasta turhankin tehokkaasti. Itse asiassa kaikki taisi lähteä jopa alamäkeen, kun kävin tädin luona ja lainasin kolme tuotantokautta Täydellisiä naisia, joita tuijotan sillä toisella silmällä, joka ei vilkuile pitsikaaviota. Mutta jos lomaillessa pitääkin vähän tyhmentyä ja heretä ajattelemasta suuria ja vakavia, niin ainakin olen siinä suhteessa hoitanut leiviskäni.

Mainokset

3 thoughts on “Jalokivet jaloissa

  1. Täytyy sanoa, että tuo väri on kyllä upea ja sopii palmikkokuvioihin aivan mahtavasti. (Vaatimattomuus kaunistaa, niin en sano mitään mallista.) Hopeasäie on kyllä vallannut palasen minunkin sydämestäni. Mulla on siitä nyt parit sukat enkä kans uskalla käyttää niitä.

    Ihan hyviä nuo kuvatkin minusta. Ainut että ne voisivat olla isompiakin. Tai saahan ne toki klikattua isommiksi, mutta ei haittaisi, vaikka kuvat tekstien välissä olisivat jo valmiiksi semmoisia, että niistä saisi hyvin selvää.

    • Jees, kiitoksia kommentoinnista. Oon itsekin ajatellut samaa noiden kuvien koon suhteen ja nyt tosiaan kokeilinkin tuota isompaa kuvakokoa. Se taitaa oikeasti olla lopullisessa näkymässä parempi, vaikka tekstieditorissa näyttääkin ihan hillittömän isolta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s