Ihanan aivotonta

Jonotukset ovat nyt vähäksi aikaa ohitse. Sääli, sillä minusta kehittyi niissä varsin taitava. Monta kertaa viime viikolla olin ensimmäisenä roikkumassa virastojen ovenkahvoissa ja onnistuin jopa saamaan ensimmäisen vuoronumeron ainakin kolmesti. Asiatkin tuli hoidettua ihan mallikkaasti, nyt olisi ajokorttia vuoteen 2056 asti (siis teoriassa, siinä on monta vuotta aikaa tehdä jotain hienoja byrokraattisia ratkaisuja välissä), passihakemus tehtynä jos vaikka eksyisi joskus ulkomaille, ja selvitykset toimitettu kaikista mahdollisista liikkeistäni, joista minut voisi narauttaa työttömyyskorvauksen piiriin kuulumattomaksi. Siinäpähän koittavat keksiä.

Tällä hetkellä haen elämälleni tarkoitusta synnyinseudullani. Isäni lähti pariksi viikoksi reissuun ja halusi välttämättä maksaa minulle korvausta siitä, että asun sillä aikaa sen omakotitalossa, leikin kissan kanssa ja syön toisten maksamia ruokia, eli siis ”vahdin” asioita. Hehe. Huonompiakin diilejä on tarjottu ja olen vielä suostunutkin niihin, joten täällä sitä ollaan. Ja elämä hymyilee. Minulla ei ole minkäänlaisia aikatauluja, ei minkäänlaisia suunnitelmia ja olisi oikeastaan ihan sama, jos makaisin selälläni pari päivää ja kartoittaisin katon kuvioita. Toki kovasti ajattelen edelleen esimerkiksi lenkkeilyä ja sukulointia, mutta käytännössä mahdollisesti litkin kahvia ja neulon. Katotaan nyt.

Matka- ja lomaneuleeksi valikoitui tällä kertaa hieman harvinaisempi tapaus. Harvinaista sinänsä ei ole se, että kyseessä on pitsikuvioinen alpakkasilkkihuivi, vaan se, että se on musta:

Nuorempana eli teininä olin aikamoinen mustien vaatteiden suurkuluttaja ja on minulla edelleen aika paljon mustiakin vaatteita. Neuleeni olen kuitenkin lähestulkoon aina halunnut pitää värikkäinä. Mustan neulominen on tuntunut jotenkin ankealta, kun ihania lankoja saa niin ihanissa väreissä. Näin kuitenkin eriparivillasukka-blogissa mustan Ishbel-huivin ja se jotenkin kolahti. Tarkoitus oli apinoida vain väriä ja mallia, mutta tulinpa näköjään vahingossa apinoineeksi langan merkinkin. No, kun on hyvä maku, niin on hyvä maku. Ja jostain syystä tämän neulominen innostaa nyt hirveästi, vaikka muuten onkin kesäinen olo.

Ishbel on ainakin toistaiseksi osoittautunut oikein hyväksi lomaneuleeksi, ainakin kun olen vielä tuossa sileän neuleen osiossa. Aivoja ei tarvitse juuri ollenkaan, vaikka tosin olen kyllä onnistunut tässäkin jo tyrimään muutaman kerran noiden langankiertojen kanssa. Kissa on rakkaudellisesti yrittänyt lisätä tähän omasta mielestään ilmeisesti muodikkaan vinkeää karvareunusta, mutta ei ole ihan vielä onnistunut.

Pitänee jatkaa tätä kovasti muodikasta downshiftausta nyt. Ihanaa, kun ei ole enää laiska ja saamaton, vaan trendikäs ja viileän cool. Raportointi jatkukoon, jahka pääsen pitsikuvioihin asti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s