Archive | Touko 2012

Mansikkaiset

Jopa enemmän kuin itse kesää rakastan oikeastaan kesän odotusta. Sitä kun räystäät ensimmäisen kerran alkavat tippua vettä, sitä kun ensimmäisen kerran astuu kävellessään ohuelle asfalttikaistaleelle lumen keskellä. Kun näkee ensimmäisen kerran hennon vaaleanvihreän vivahduksen puissa ja haistaa ensin märän, vanhan ruohon ja maan ja eräänä päivänä ensimmäisen vastaleikatun ruohon tuoksun. Töissä aletaan puhua päättäjäisistä ja kesälomasta konkreettisesti, eikä niin kuin ne olisivat pitkän ja tuskallisen vaelluksen päässä siintävä Luvattu Maa, jonka olemassaolosta ei uskalla kuitenkaan olla ihan varma. Ensimmäinen jäätelö (no, saattoi olla reilusti huhtikuun puolella, kuka niitä laskee), ensimmäinen päivä kesäkengissä ja -takissa, ensimmäinen auringossa kärähtänyt naama, ensimmäiset grillibileet ja ensimmäinen itikanpurema. Ja sitten tällä viikolla, tarkalleen ottaen maanantaipäivänä, ensimmäinen mansikantuoksuinen tuulahdus. Prisman pihalla tosin, mutta kesäiseltä se tuntui joka tapauksessa. Mistä tulikin kätevän aasinsillan kautta mieleen, että minullahan oli näitä esiteltäviä töitä aika paljon ja tässähän olisi mainio paikka juuri näille sukille:

Strawberry Field, Ullasta

Cascade Heritage, 2,5-puikoilla

Cascade Heritage on kyllä ihanan pehmeä lanka, mutta ei ehkä mikään paras ja kestävin sukkalanka. En käyttäisi näitä kumppareissa kalareissulla. Mutta villasukat kesällä eivät ole ollenkaan niin hassunkurinen idea, jos sattui hyvin todennäköisesti olemaan karkkijonossa kun ääreisverenkiertoja jaettiin. Unisukkina ovat olleet jo muutaman kerran ja sellaiseen käyttöön käyvät oikein hyvin. Ja käyvät muuten tosi hienosti tuohon punaiseen hameeseeni, muodin orja kun olen taas kerran.

Minua oikeastaan houkuttelisi tehdä tällä samalla mallikuviolla pitkät polvisukat. Voisi näyttää kivalta.

Ja kohta sitä muuten saa, nimittäin mansikkakakkua! Viikonloppuna on erinäisten juhlien ansiosta taas edessä semmoinen kakkumaraton, että ellei johonkin väliin ole luiskahtanut edes mansikkahilloa, maailma on saanut tehdä minulle oikein urakalla katalia, haisevia petoksia. Ja eihän maailma nyt sellaisia tekisi, joten viikonloppua odotellessa…

Haaste vastaanotettu

Blogini saa harvemmin minkäänlaisia tunnustuksia tai haasteita, mikä ei sinänsä ole yllättävää ottaen huomioon oman aktiivisuuteni blogimaailmassa ja internetissä yleensäkin. Mutta silloin tällöin kohdalle napsahtaa laajasti tulkittavia säälihaasteita, joihin olen enemmän kuin valmis tarttumaan. 😀 Aina joskus joku vihjaisee, että kaikki hänen bloginsa lukijat saavat viedä kiertävän haasteen tai tunnustuksen mukanaan, ja silloin minä olen kärppänä paikalla, ilahtumassa saamastani huomiosta. Se nyt ei tietenkään vielä tarkoita, että reagoisin asiaan sen kummemmin, mutta nyt ajattelin ottaa asiakseni vastata. Sohvi kuttoo-blogissa on nimittäin heitetty haaste kaikille oululaisille, joten vaikka Kainuu onkin aina sydämessä, niin hahhahaa, kirjat ovat silti täällä, joten minä, minäminäminä!
Tässäpä ne sitten olisivat:
1. Aiotko osallistua tänä kesänä KesäYön Hullutukseen eli KYHiin? Taitaa jäädä väliin. Tuossa pari päivää sitten, viime kirjoituksessa mainitsemani neulehuurun kourissa taisin jopa hetkeksi innostua asiasta. Totesin kuitenkin, että minun kohdallani olisi ilmeisesti sopinut ennemminkin, että KYH olisi alkanut kuukautta aikaisemmin. Juuri nyt on ihan liikaa keskeneräisiä töitä ja toisaalta liian vähän lankaa varastossa, että olisi järkevää alkaa hullutella. Ja järkihän voittaa aina.
2. Minkä tyyppistä lankaa omistat eniten? Erilaisia käsityöblogeja lueskellessani tunnen itseni aika usein kummajaiseksi, sillä lankavarastoni on tällä hetkellä aika pieni. Jos haluan tehdä jotain uutta, joudun hyvin todennäköisesti ostamaan siihen langat erikseen, sillä en ole vähään aikaan harrastanut huvikseen hamstrausta. Varastoni koostuukin lähinnä jämäkeristä, satunnaisista lahjaksi saaduista langoista ja joistakin harvoista isommista eristä, jotka oli tarkoitettu johonkin, mutta se ei toiminutkaan.Tällä hetkellä minulla taitaa olla eniten alpakkavillalankoja tai ainakin alpakkasekoitteita, jotka kyllä monesti ovatkin suosikkejani.
3. Pidätkö tarkkaan kirjaa projekteistasi ja/tai langoistasi? Heh. Tarkkuus ja Järjestelmällisyys ovat suorastaan toiset nimeni. Lähimmäksi tällaista kirjanpitoa olen päässyt sillä, että minulla yleensäkään on blogi (jota päivitän tunnollisesti, kuten uskolliset lukijani tietävät) ja onhan minulla Ravelryssakin oma sivu. Siellä ei tosin ole langoistani sanaakaan ja projektejakin päivitän satunnaisella innostuksella. Eli lyhyesti vastaten, en.
4. Jalkapallon EM-kisat vai olympialaiset? Katson molempia suunnilleen yhtä suurella antaumuksella, eli puolella silmällä neule kourassa, jos mies on sattunut avaamaan telkkarin. Olympialaisten valikoimasta löytyy ehkä joskus enemmän minua kiinnostavia lajeja, mutta jalkapallo tarjoaa toisaalta mainiota viihdettä silloin, kun aikuiset miehet kaatuvat hipaisusta kenttään, itkevät ja näyttelevät kuolettavasti loukkaantunutta saadakseen vastapuolelle rangaistuksia. Se muistuttaa niin mukavasti siitä, miksi huippu-urheilijoille ja erityisesti noista miehistä miehisimmille kannattaa maksaa niin paljon.
5. Mikä on lempineulekirjasi? Olen lukenut todella vähän neulekirjoja, ja jos olenkin joitain jossain selaillut, en aina muista. Tällä hetkellä lempikirja on varmaan Coastal Knits, jossa on kauniita maisemakuvia, mukavaa tunnelmanmaalailua sekä aika monta neuletta, jotka puhuttelevat.
6. Minkä neulemallin olet tehnyt useampaan kertaan? Neuloessani en ole kovin kova uutuuden tavoittelija. Jos löydän kivan mallin, jolle on käyttöä vaikkapa useammissa väreissä, toistan sitä kyllä vaikka useitakin kertoja. Tällä hetkellä puikoilla on jo toinen Rocky Coast Cardigan, toinen Lehmus-huivi valmistui juuri (tosin molemmat tekemäni ovat lahjoja) ja aloitin uudestaan myös Knotty-sormikkaat. Etsin kyllä mielelläni uusiakin malleja, mutta joskus ei vaan löydy mitään samalla tavalla miellyttävää.
7. Miten säilytät lankojasi? Rehellisen ja painokelvottomamman vastauksen tähän voisitte saada puolisoltani. Osa on sentään laatikossa kaapissa. Se osa, jota parhaillaan käytän on taas yleensä juuri siinä, mihin satun sen kädestäni pudottamaan. Olohuoneen telkkaripöydällä. Nojatuolissa. Nojatuolin vieressä pussissa tai lattialla. Sullottuna olohuoneen vitriinikaappiin pois silmistä ja pois mielestä, kun pitää leikkiä vieraskoreaa tms.
8. Mikä on paras TV-sarja ikinä? Minulle mikään asia (paitsi ehkä Putu ja Rednex) ei useinkaan ole parasta ikinä. Koska koneistoni kulkee aika pitkälti emootioilla, riippuu aika paljon meneillään olevasta tunnelmasta, mikä on parasta. On kuitenkin joitakin sarjoja, joihin en ole onnistunut kyllästymään, vaikka olisin katsonut ne monta kertaa eri aikoina. BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo. Studio Julmahuvi. Ja aivan omana erikoisena lajinaan mikä tahansa hömppäkomedia, jota katsotaan isän ja veljien kanssa nauraen samalla kippurassa tyhmille vitseille ja pitäen eri sorttisia syömisen olympialaisia (esim. kuka ekana jääkaapilla mainoskatkolla, kuka ehtii syödä eniten pähkinöitä samasta kulhosta, kenellä on lopulta pahin ähky yms).
9. Onko sinulla jokin lanka, jota haluaisit (neuloa), mutta jota et syystä tai toisesta ole vielä itsellesi saanut? Hmmm, on varmaan moniakin lankoja, joita haluaisin joskus neuloa, mutta en ole tullut vielä hankkineeksi. Rowanin Lima voisi olla aika ihanaa. Utunan langatkin voisivat houkutella. Ehkä joskus olisi hauska päästä kokeilemaan sitä Wollmeisea, että mikä siinä niin erikoista on. Mitään suurempia intohimoja ei tule nyt mieleen. Jos törmään lankaan, jota aivan todella haluan, niin yleensä myös ostan sen samantien, jos vain kykenen. Kuten viime aikoina Hopeasäikeen sukkalanka ja Louhittaren luolan Väinämöinen.
10. Onko sinulla neuleharrastuksen lisäksi muita harrastuksia? Toki! Olen onneksi päässyt kohtalaisesti kuiville niistä ajoista, kun aloitin vähän kaikkea enkä jaksanut mitään kunnolla. Kuorolaulu ja bändisoitto ovat lopulta valikoituneet kestävimmiksi ja niissä yhdistyy juuri sopivasti kaipaamani musiikki ja sosiaalisuus. Kun vielä valitsee oikean kuoron ja oikean bändin, niin musiikkia saa tehdä juuri sopivasti niin, ettei otsa rypisty ja kaikilla on hauskaa ja välissä saatetaan ottaa vaikka kuppia. Vähäsen.

11. Minkä käsityötarvikkeen omistamisesta haaveilet? Laadukkaampi setti neulepuikkoja voisi edelleen olla hauska asia. Vähitellenhän niitä kerääntyykin, mutta edelleen suuri osa puikoistani on mummilta kulkeutuneita tai itse nuorempana ja tyhmempänä ostettuja Novitoja. Joskus haluaisin myös opetella ompelemaan enemmän. Minulla on kyllä ompelukone, mutta minulta puuttuu kunnollinen työtila siihen, että ompelusta tulisi vielä mukavaakin.

Nih. En tiiä, jaksaako kukaan lukea, mutta vastailu oli hauskaa. Minulla on ollut korvan takana myös yksi Hyvänmielen haaste, jonka poimin samalla periaatteella. Jääköön se ehkä toiseen kertaan kuitenkin…

Terveisiä lankakasasta…

Olipas jännitystä ilmassa, että vieläkö muistan blogini salasanan. Voisin oikeastaan vaihtaa koko blogin nimeksi Kootut selitykseni, sillä sellaista tämä tahtoo olla. Kyse ei tosin ole siitä, ettenkö olisi neulonut. Ei tosiaankaan. Itse asiassa minusta tuntuu, että olen pudonnut jonkinlaiseen neuloosiin, jonnekin syvälle terveen järjen tuolle puolen ja vauhti senkun kiihtyy. Minulla on ollut tässä meneillään joku ikioma Kevätyön hullutukseni. Tähän asti tosin olen onnistunut pysyttelemään sikäli järkevällä linjalla, että minulla on ollut vain yksi työ kerrallaan kesken. Seuraava on vain alkanut siitä, mihin edellinen on loppunut.

Tuossa niitä nyt olisi, esittelemättömiä valmiita neuleita. Ja tuosta kasasta puuttuu vielä kahdet valmiit sukat. Huokaus… Haluaisin kuitenkin mieluiten ottaa niistä kunnon kuvat jonain kauniina kesäpäivänä, enkä mitään hätäisiä räpsäyksiä. Siinä sitten vissiin kesäprojektia kerrakseen. Varsinkin kun järkilinja on päässyt pahasti katkeamaan tänä viikonloppuna, kun olen vuorokauden sisällä aloittanut kolme uutta työtä. Kolme.

Tuleva Rocky Coast Cardigan, juuri sopivasti kesähelteille. Vaikka kyllähän nämä Suomen kesät jo tiedetään.

Mystinen jämälankaprojekti, jonka aivan tarkasta suunnasta minulla ei ole vielä hajuakaan. Tuossa vaan on pari vähän liian kallista ja ihanaa jämäkerää jätettäväksi laatikon pohjalle.

Sitten vielä kuva vyyhdistä, jonka on tarkoitus jalostua sormikkaiksi. Tämä on Louhittaren luolan Väinämöistä, väri nimeltä Ärjy. Jos olisin parempi kuvaaja ja minulla olisi ehkä parempi kamerakin, niin yleisö luultavasti ymmärtäisi nimen paremmin. Tämä väri nimittäin karjuu ja isosti. Se on niin pinkki, että silmiin sattuu.

Näiden lisäksi minulla on kesken ainakin kaksi silkkihuivia ja yksi alpakkavillatakki. Lisäksi pitäisi tarkastaa about sata tuntitehtävää, joitakin kokeita ja lukea kolmeen tenttiin itsekin. Välillä pitäisi muistaa myös syödä ja nukkua ja huolehtia terveydestään muillakin keinoin. Sosiaalinen elämäkin pitäisi johonkin väliin mahduttaa.

Toivottakaapa onnea. 😀