Pakolliset lomadiat

Työpaikan kahvipöydässä viime perjantaina yritettiin tottakai kilpaa tehdä kaikki muut kateellisiksi hienoilla lomamatkasuunnitelmilla. Yksi oli jo lähtenyt Alpeille, toinen oli lähdössä Kanadaan ja kolmas Espanjaan. Mutta potin korjasi tottakai oma riemulomani Kainuun kesyttömiin korpimaisemiin. Se ainoa reissu, johon sattui olemaan varaa. Ainakin melkein.

Olen aina ollut erittäin huono ottamaan valokuvia (monellakin tapaa…), olipa kyseessä tärkeä tai vähemmän tärkeä tilanne. En yleensä vaan jaksa, mutta tällä kertaa yllätin itseni ja otin jopa kameran mukaan. Muodikkaana ja aikaani seuraavana ihmisenä olen toki huomannut erilaisten lifestyle-blogien suosion kasvun ja tunnen syvästi vastuuta niistä kahdesta lukijastani, jotka miettivät tottakai joka päivä, mitä elämääni mahtaa kuulua. Muodin orjuus siis suorastaan pakottaa minutkin jakamaan kuvia kahvikupeista, kissoista ja muistakin asioista, joista olen lomani aikana nauttinut.

Oho, heti ekana leivos. Tottakai. Kajaanissa ei yksinkertaisesti voi käydä syömättä kermasarvea Pekka Heikkisen leipomossa. Ei voi. Se on mahdotonta. Jos olet joskus käynyt Kajaanissa syömättä tällaista, se on luultavasti vain kummallista unta. Tai sitten et tunne omaa parastasi ja korjaat asian heti seuraavalla kerralla. Ohessa myös palanen poropiirakkaa. Ei nyt muuten tietenkään, mutta äiti pakotti maistamaan, julmuri.

Kaikkien pullakahvien lomassa on hyvä jälleen kerran harrastaa hieman itsepetosta, eli syödä pähkinöitä ja juoda yrttijuomia ja kuvitella elävänsä terveellisesti. Ohessa voi käydä terapeuttisia keskusteluja päivästä riippuen enemmän tai vähemmän kiroilevan tädin kanssa ja kun vielä kävelee kotiin tunnin verran, olo onkin sopivasti puhdistunut seuraavaa pullahyökkäystä varten. Jeesjees.

Monituntiset aamukahvit, kaneli-kardemummakahvia tonttumukista ja aivan kuin olisi joulu jälleen! Ja jalkojen lämmikkeeksi tästä tämmöiset turkissäärystimet:

Ihan vain selvyyden vuoksi kerrottakoon, että hiihtänyt en ole metriäkään tällä lomalla. Enkä ylipäänsä vuosiin. Sen sijaan kävelin kyllä moottorikelkkareittejä pitkin ympäri metsiä. Se ei edes tuntunut lenkkeilyltä tai minkään sortin pakkourheilulta, mikä oli mukavaa.

Tämä on ehkä maailman paras paikka.

Lopuksi vielä todiste siitä, että käsityö oli mukana, joskin pääosan kuvassa varastaa sen viereen pesiytynyt karvamöllykkä.

Nyt olisi sitten vielä muutama lomapäivä täällä Oulussa tuhlattavaksi. Olo alkaakin jo olla sopivan lihonut ja pöhnäinen, mikä toki on taas kerran vain merkki hyvin käytetystä ajasta. Hyvä minä.

Mainokset

One thought on “Pakolliset lomadiat

  1. No mutta prkl tännehän se yksityikohta viimeisen päälle stailatusta luksuskodistani onkin päätynyt! Siistiä(kodissani siis). Ja Tinkeri-säärystimet ovat aivan omaa luokkaansa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s